tiistai 31. tammikuuta 2017

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Yöpöydän kirjat -blogi emännöi tämäntalvista klassikkohaastetta. Oma valintani Rouva Bovary on kuulunut TBR-listalleni jo pitkään. Ajattelin sen olevan kiinnostava tarina naisesta ja naisen asemasta, ja toki sain romaanista paljon ajatuksia. Jotakin kertoo kuitenkin se, että suurimman osan postauksesta kirjoitin lukemisen alkuvaiheessa; loppuosa ihan viimeisiä tapahtumia lukuunottamatta ei innostanut minua. Niin ihana kuin klassikkohaasteen konsepti onkin, huomasin sen, että väärä kirja vääränä hetkenä ei innosta klassikoiden pariin vaan muistuttaa opiskeluaikaisista pakkopullalukupiireistä. No, kirja on luettu, joten toistan nyt kohtaa neljä ja onnittelen itseäni (onnea, onnea, onnea, onnea, onnea). Tälle vuodelle lupaan kyllä sen, että jätän kirjoja kesken ihan samaan tapaan kuin ennenkin, jos niiden lukeminen ei innosta.

Rouva Bovary on kertomus Emmasta, joka päätyy naimisiin hyväntahtoisen, mutta Emmasta itsestään kovin mielenkiinnottoman Charlesin kanssa. Parin avioliitto näyttäytyy varsin onnettomana, kun Emma on toimeton ja tyytymätön. Asuinpaikkakuntien toiset nuoret miehet alkavat kiinnostaa Emmaa, joka hakee elämäänsä täyttymystä salaisista suhteista. Vaikka kirja on aikanaan säväyttänyt naisen seksuaalisuuden kuvauksella, nykylukijasta se on varsin viaton teos.

On kumma, että vaikka Emma periaatteessa esitetään rajoja rikkovana, pakotettuun asemaansa tyytymättömänä naisena, tämä hahmo ei miellyttänyt minua. Emman tyytymättömyys, välinpitämättömyys ja kylmäkiskoisuus heijastuvat kerrontaan, ja minun teki mieli katsoa Emmaa huokaisten. Emman naisellisiksi luokitellut unelmat prinsseistä, sankareista ja suuresta rakkaudesta tuntuvat jollakin tavalla hyvin naiiveilta. Emma unohtuu haaveilemaan, tavoittelee kuuta taivaalta, ei ymmärrä taloudenpidosta. Jonkinlaista herätystä nainen tuntuu minusta kaipaavan.

Toisaalta on pakko ymmärtää Emmaa: hän pettyi, ei saakaan olla tyytyväinen elämäänsä, ei saa tavoittelemaansa onnea avioliitostaan. Kai ihmisellä silloin on oikeus haaveilla ja uneksia? Omien toiveiden ja halujen tunnistaminen on tärkeää.

Vaikka Rouva Bovaryssa kuvataan naista, jota aikansa kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa on epäilemättä pidetty epäkunniallisena ja kapinallisena henkilönä mutta joka taistelee naisten vapautumisen puolesta, jäin miettimään, mitä Flaubert lopulta haluaa teoksellaan sanoa. Mistä näkökulmasta naisen seksuaalisuutta oikeastaan kuvataan? Kuka Emman, rouvan, tarinaa oikeastaan käsittelee? Tässä kohtaa esiin nousee katseen käsite. Kuka Emmaa katsoo? Tarinan kertojahan on ulkopuolinen. Voiko olettaa, että tarina on kerrottu miesten silmin? Kohdistuuko Emmaan miehinen katse, kun tämä kuvataan suloiseksi tai viehkeäksi? Entä miksi romaanin nimi on juuri Rouva Bovary? Jo romaanin nimi paljastaa erään partiarkaattisen rakenteen: ensinnäkin nainen on olemassa vain suhteessa mieheensä. Emmaa ei nimetä hänet yksilöivällä etunimellä, vaan aviopuolison rooliin viittaavalla tittelillä ja mieheltä saadulla etunimellä.

Anna-Maija Viitasen suomennos on onnistunut ja helppolukuinen, ja siinä mielessä klassikko onnistuu jälleen kerran yllättämään. Flaubert puolestaan on, ajalleen tyypillisesti, hukuttaa lukijansa ympäristökuvauksiin, joihin en henkilökohtaisesti suhtaudu innolla. Rouva Bovary onkin varsin hidastempoinen, verkkaisesti etenevä tarina, jonka sensaatiomaisuutta saa nykypäivänä vain ihmetellä. Verkkaisuus, jopa pitkäpiimäisyys, ajoi minut jossakin vaiheessa siihen pisteeseen, ettei romaani edennyt kuukauteen.

Klassikkohaasteen lisäksi listaan tämän omaan feministiseen lukuhaasteeseeni.

EDIT: Tekstin kanss aon ongelmia (ainakin omissa selaimissani näkyy inhottavasti valkoisella pohjalla). Poistin alkuperäisen tekstin, pahoittelut kommenttien häviämisestä...Apua, anyone, mistä tämä johtuu? :O

11 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla auttaisiko muotoilun poistaminen, siis kirjoistustilassa maalaat koko tekstin ja klikkaat tekstiruudun yläpuoleltä symbolia, jossa Tx. Se yleensä auttaa.

    Flaubertilta olen lukenut vain Bibliomanian, joka kertoo liiallisesta rakkaudesta kirjoihin. Katsoin Rouva Bovarysta lähivuosina tehdyn leffan jokin aika sitten ja tykkäsin siitä. Olen aina epäillyt, mahtaisinko pitää tästä, mutta tekstisi myötä tuntuu, että se menee lukulistalle. Itse pidän suuresti luonto yms. miljöön kuvauksesta, joskin Tolkienin tyyli meni vähän liian pitkälle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uu jea, kiitos vinkistä, auttoi! Tiedänpähän, mitä tehdä seuraavan kerran.

      Minä puolestaan oletin pitäväni tästä kovasti, mutta vähän pitkäpiimäiseksi tämä lopulta kävi, vaikka Emmaa olikin hahmona kiinnostava pohtia. Kannattaa kokeilla, tuntuuko omalta.

      Poista
  2. Luin tämän vuosi sitten klassikkohaasteeseen, ja varsinaisen rajojen rikkomisen tai naisasiakuvauksen sijaan päädyinkin lukemaan tätä naispuolisena Don Quijotena, vähän eri asemassa ja lukevat eri kirjoja mutta muuten henkilöissä on paljon samaa...
    Ja haaveilla toki saa mutta eri asia sitten mitä niillä haaveilla tekee, "mutta kun minä haluan" ei ole kovinkaan vahva pohja millekään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava lukutapa sinulla. Samaa mieltä siitä, että haaveilu on fine, haaveiden toteuttamiseen tarvitsee ainakin toisinaan myös ripauksen järkeä matkaan. Minua Emman hahmo ei lämmittänyt.

      Poista
    2. Muistelen että Flaubert olisi sanonut olevansa itse rouva Bovary, eli sen puolesta minulle tuli kuva että tässä ei sinänsä ole tarkoitus sanoa mitään erityistä naiseudesta vaan henkilöstä jonka elämässä se mitä on ja mitä haluaisi olla eivät kohtaa...ja tässä tapauksessa henkilö vain sattuu olemaan nainen niillä reunaehdoilla mitä naisen elämään tuossa ajassa ja paikassa kuului. No, en tiedä, mutta omaan lukukokemukseeni tämä feministisempi näkökulma taas tuntui kiinnostavalta...

      Poista
  3. Rouva Bovary on suuri aukko sivistyksessäni! Se sopii erinomaisesti tuohon feministiseen haasteeseesi. Hyvä kysymys tuo, kuka rouva Bovarya oikein katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nythän olisi hyvä paikka tarttua tähän! :) Kannattaa ainakin jossakin vaiheessa ottaa lukulistalle.

      Poista
  4. Muistelen jostain äikänkirjasta lukeneeni, että Flaubert olisi joutunut jopa oikeuteen sen vuoksi, ettei kirjassa tuomita moraalittomasti toimivaa Emmaa. Nykylukijaa kirja ei tosiaan samalla tavalla säväytä.

    Löysin siis blogiisi klassikkohaasteen myötä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että löysit tänne :) Ei, Rouva Bovary ei tosiaan sätkäytä lukijaa. Ajat muuttuvat :D

      Poista
  5. Rouva Bovary on uudelleenlukulistallani (sitten joskus, kun ehdin kaikki kiinnostavat kirjat lukea :D). On jo sinänsä rohkeaa, kun nainen ei pysykään roolissaan ja varsinkin tuo, että hänen "moraalittomuuttaan" ei kirjassa tuomita. Muistan myös Flaubertin sanoneen: Madame Bovary, c'est moi - tästä lähtökohdasta voisi myös löytyä kiinnostavia tulkintoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi varmasti lähestyä monesta näkökulmasta, vaikkapa siitä, mitä hdcanis tuossa yllä ehdottaa. Olisi kiinnostava kuulla ajatuksiasi tästä, toivotaan, että teokselle löytyy aikaa jossakin välissä :D

      Poista