Paperi T: Post-alfa

Paperi T: Post-alfa

Kosmos 2016

91 s.

Pisteitä: 4/5

Tunnelma: Uh. Synkähköä.

Paperi T:n Post-alfasta on puhuttu kaikenlaista. Toiset pitävät, toiset inhoavat; osa kokee Paperi T:n runoilijamenestyksen kumpuavan räppärimenestyksestä, osa kehuu kielenkäyttöä. 

Minä kuulun niihin, jotka puoltavat Post-alfaa ja sen hienoutta. Minusta Paperi T käyttää kieltä oivaltavasti, omintakeisesti ja osuvasti. Post-alfa maalaa kuvan ahdistuneesta, epävarmasta, itseään pelkäävästä miehestä - miehestä, joka sijoittuu alfaurosten jälkeiseen aikaan, tuntee salaa sisällään heikkoutta ja pelkää sitä tyyppiä, joka nukkuu hänen sängyssään ja käyttää hänen nimeään. 

Erityisen paljon pidin Post-alfassa siitä, miten Paperi T käyttää hyväkseen homonymiaa, sanojen monimerkityksisyyttä. Jään alle voi viitata avantoon hukkumiseen, toisaalta elämänkin alle voi jäädä. Nykyaikaistetut sanonnat, kuten vaikkapa Facebookin seinät kaatuvat päälle, jättävät lukijan pohtimaan konkreettisen ja abstraktin välisiä eroja. Oivaltavia ovat mielestäni myös sellaiset kielileikit kuin esittävä runoilija esittää runoilijaa ja leikkaussalissa esitetty pahoittelu olemme pahoillamme/sukupolvenne oli amputoitava.

Isoja kirjaimia ei tässä kokoelmassa käytetä. Jäinkin pohtimaan sitä, kertooko pienten kirjainten valitseminen maailmasta, jossa mikään ei saa tiettyä, yksilöivää merkitystä, vai halutaanko valinnalla korostaa yleisnimien tarkoittamaa yleiskokemusta, laajaa joukkoa. Toisaalta kielen normien rikkominen suorastaan kuuluu runouteen, ja Paperi T:n runoissa kaikuu pikemminkin arkinen, ahdistunut ääni kuin hiottu, tyylitelty virkamieskieli. 

Yksi hurjan kiinnostava piirre Paperi T:n runokokoelmasssa on rytmi. Kun isoja kirjaimia, pilkkuja tai pisteitä ei käytetä, on lukija vastuussa säkeiden välisistä suhteista: mikä liittyy mihinkin, milloin säe aloittaa uuden kokonaisuuden, milloin se viittaa aiempaan. Lukutavasta riippuu, millaisia yhteyksiä lauseiden, säkeiden ja merkitysten välille muodostuu. Esimerkkinä katkelma Merkkaan sähköposteja luetuksi -runosta: 

valehtelen levy-yhtiölle

uutta musaa tulossa

vaikka en ole tehnyt mitään

se tuntuu hyvältä

Paperi T hyödyntää runoissaan runsaasti intertekstuaalisuutta ja viittaa toisiin teksteihin, tunnettuihin teoksiin ja ihmisiin. Moderni internetslangi kuultaa tekstistä ja tekee sen vaikeasti ymmärrettäväksi niille, jotka eivät kyseistä kielimuotoa tunne. Runsaat intertekstuaaliset viittaukset ovat samanaikaisesti sekä kokoelman vahvuus että sen heikkous. Mitä enemmän vieraita aineksia ja viittauksia runoissa on, sitä hämmentyneempi on lukija. Mihin viitataan, kehen verrataan? 

Post-alfa luo kiinnostavan kuvan ahdistuneesta miehestä. Kokoelman ensimmäinen runo on vakuuttava: uusia ovia saattaa avautua, mutta mitä tapahtuu, kun elää huoneessa, jossa on vain yksi ovi? Runojen puhujat ovat ahdistuneita, itsestään epävarmoja, itseään tuhoavia hahmoja. Elämä ei ole sellaista Pet Shop Boys -elämää kuin toiset kuvittelevat sen olevan. Runoissa on synkkä tunnelma, jota hiilenmustat sivut korostaavt. Kontaktiahan tässä haetaan -runossa runonpuhuja pohtii, milloin oman itsen kohtaaminen muuttuu kuolemaksi: 

montakohan kertaa mun on vielä juostava päin peiliä

ennen kuin se muuttuu portiksi toiseen maailmaan

Osallistun kokoelman noin 69 runolla Ompun runohaasteeseen, minkä lisäksi kuittaan Helmet-haasteesta kohdan Jonkun muun alan (räppäri) ammattilaisena tunnetun kirjoittajan kirja.

Toisaalla: Tuijata ja Karvakasan alta löytyi kirja -blogin Tiia ja Tommi ovat lukeneet tämän.