keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Verna Kovanen: Näkymättömät

Verna Kovanen: Näkymättömät - Invisibles
Englanniksi kääntänyt Kasper Salonen
Vernace Production 2016
139 s. 
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Hih. Muistoja.
Kun olin pieni, minulla oli ystävä. Hänen nimensä oli Niina, ja hän oli minua kaksi tai kolme vuotta vanhempi. Jälkikäteen ajateltuna Niina oli varmaankin minulle isosisko, jota minulla ei koskaan ollut; vähän isompi idoli, joka osasi jo elää, kuten isot tytöt elävät. Muistelen varanneeni auton takapenkin keskipaikan Niinaa varten. Lapsuuskirjaan olen piirtänyt hänen kuvansa. Ystävyytemme päättyi yhtäkkisesti, kun Niina muutti Afrikkaan. 

Niina oli mielikuvitusystäväni. 

Verna Kovasen dokumentti- ja valokuvateos Näkymättömät - Invisibles kertoo muutamien pienten lasten näkymättömistä ystävistä. Teos antaa ääneen lapselle ja antaa heille luvan nauttia omasta, varsin salaisesta ystävyydestä. 

Mielikuvitusystävätarinat ovat hassuja ja hellyttäviä. Ystävien kanssa kasvetaan ja opetellaan elämän rajoja, sitä, mikä on oikein, sitä, mitä ei saisi oikeastaan tehdä. Osalle mielikuvitusystävät ovat idoleita ja esikuvia, tulevaan elämään valmistavia. 

Näkymättömät on fyysisesti varsin massiivinen teos. Yleisilmeeltään se värikäs ja graafinen. Kuvat saavat paljon tilaa, ja hyvä niin. Toisaalta olin odottanut ehkä hieman toisenlaista tekstiä - tarinat on nopeasti luettu, kuvat hienoja, mutta minä en osannut pysähtyä niiden äärelle.

Teoksen lopussa on lastenpsykiatrian erikoislääkärin Janna Rantalan kirjoitus mielikuvitusystävistä. Siinä ammattilainen ottaa kantaa mielikuvitusolentoihin. Minusta tuntuu kummalliselta, että osa aikuisista tuntuu suhtautuvan (Rantalan mukaan) mielikuvitusystäviin negatiivisesti ja varauksella. Mitä pelättävää leikissä on? Mielikuvitus on tärkeä varanto niin lapselle kuin aikuisellekin. Sitä kannattaa ruokkia. 

Lasten kertomuksia lukiessani jäin miettimään, että millainen ympäristö, sellainen mielikuvitusystävä. Mieleen painui eniten kertomus kolmiodraamasta, jossa lapsi puhuu ex-poikaystävistä, jotka soittavat, vaikkei haluaisi, ja ristiinmenevistä rakkauksista. On hyvä, että lapset käsittelevät kokemuksiaan leikin kautta. Silti sitä miettii, miten paljon isoja, vaikeita asioita jo lapsena joudutaan kohtaamaan.

Toisaalla: Maijan postauksen perusteella innoistuin tästä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti