Sivutiellä

Niin vain alkaa kesä kääntää suuntaansa - iltaisin on jo hämmentävän pimeää. Tuntuu kummalta, että kesä on noin vain hujahtanut ohitse, eihän lämpimiä päiviäkään ehtinyt olla kuin kourallinen.  Tässä kuussa olen lueskellut paljon mutta lopettanut vain osan kirjoista; olen lukenut kaikenlaista pientä, lyhyttä, turvallista ja piristävää. Olen tutustunut moneen lapsuudensuosikkikirjaani, mutta toisaalta myös osallistunut naistenviikkoon.  Heinäkuussa olen lukenut seuraavat teokset:  Lafon: Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt (vahva lukusuositus!) Kontula: Luokkalaki (tämäkin tärkeää asiaa, lukekaa!) Pasi Hirvonen: Irti sanottu mies Tiina Molander: Yyhoo Mäkelä, Puustinen & Ruoho: Sukupuolishow (kattava perusteos feministiseen mediatutkimukseen) Pöyliö: Ihmisen veri (taas yksi humoristinen vanhuskuvaus) Alcott: Pikku naisia (paluu lapsuuteen) Karjalainen: Uppo-Nalle (sympaattista lohtulukemista) Virtanen: Seljan tytöt (paluu nuor...

”Sitten isä työntää pippelinsä…” ”Joo”, Leopold sanoi, ”ihan niin kuin meidän isä. Hän työntää sen äidin tupsukkaan…” ”Sen oikea nimi on vagina”, opettaja huomautti. ”…ja ruiskuttaa siemenensä sitten äidin sisään.” Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, rakastin lapsena Janoschinen kertomuksia. Joskus mukaan oli sattunut teos Äiti, mistä lapset tulevat , jossa kirjailija kertoo varsin suorin sanankääntein ja vielä rehellisemmin kuvin, miten lapsia tehdään.  En varsinaisesti ihmettele, että äitini häkeltyi, kun omatoiminen 4-vuotias lainaaja oli löytänyt lastenosastolta seksikirjan, lainannut sen, lukenut ja tullut kysymään, onko kirjassa kerrottu totta. Janosch kuvaa seksuaalista kanssakäymistä ensin hiirien, sitten kirsikoiden ja lopuksi ihmisten kautta. Tässä kirjassa ei olla peiton alla, vaan kaikki on näkyvissä! Tarinan kehyskertomus on jokseenkin kehno: Tytteli-hiiri tapaa koulumatkallaan ihanan pojan, jota hänen alkaa tehdä mieli suudella, ja sitten jal...

Aira Savisaari & Pirkko Vainio (kuvat):  Hemppa Sanoma 1989 42 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma:  Känkkymäntyräinen! Olen viime päivinä lainannut alakuloon joitakin lapsuudenlempparikirjoja. Uppo-Nalle ilahdutti olemalla piristävämpi ja sympaattisempi kuin muistinkaan. Muitakin nallerakkauksia lapsuuteeni liittyy: esimerkiksi Otso-herran patoa  tavattiin meillä ahkerasti. Kaikkein rakkain tarina on kuitenkin Hemppa; kun ryhdyimme sitä muistelemaan, muisti äitini juonen lähes kokonaan. Kirjaa on siis luettu! Minä puolestaan elämöin muuan huudahduksella, joka on painunut muistini syövereihin: voi lirupuro ja hapantatti! Hemppa on kertomus nallekarhusta, siis Hempasta, joka on unohdettu saareen. Se herää sieltä likomärkänä, luulee olevansa kylpyhuoneessa ja ihmettelee, miten lehdet ja syksy ovat päässeet ammeeseen. Hauska, humoristinen ja vähän yllättäväkin aloitus johdattelee lukijan surullisempaan tapahtumaan, jossa Hemppa huomaa jääneensä kotimatkakyydistä...

Lapsi, 4 vuotta, avoimesti: Äiti, tehäänkö lapsia oikeesti niin, että... Äiti, säikähtäneenä: Öhöm. Jooo...Mistä sinä tuon olet oppinut? Lapsi, 4 vuotta, riemukkaasti: No Janoschista! Mutta sittenhän           tekin ootte isän kanssa tehny niin kaksi kertaa! Äiti, hämmentyneenä: Ai miten niin kaksi kertaa? Lapsi, 4 vuotta, näsäviisaasti: No minä ja mun veli! Janosch:  Pieni Panama-kirja WSOY 190 (1980-1982) Suom. Riitta Mäyrälä 140 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hih. Hassuja kuvia. Tätä Janosch-viitteistä tarinaa kerrotaan aina silloin tällöin, kun tahdotaan muistella, miten uupumaton lukutoukka olin lapsena. En tiedä, miten Janoschin Äiti, mistä lapset tulevat? -teos on lähtenyt kirjastosta mukaamme, mutta niin vain äiti muistelee hämmentyneensä, kun tulin kysymään häneltä seksistä 4-vuotiaana. Totuus on kuitenkin, että varhaisimman seksuaalivalistukseni olen saanut Janoschin varsin suorapuheisesta lastenkirjasta - tottahan ...

Rauha S. Virtanen:  Seljan tytöt WSOY 1993 (1955) 241 s. Pisteitä: 4/5 Virvasta tuntui kuin hänessä olisi ollut kaksi ihmistä. Toinen oli voimakas ja kaunis - se osasi kirjoittaa, kuunnella musiikkia ja lukea runoja, se eli maailmassa joka oli täynnä ihmeellisiä värejä ja valoja, romantiikkaa ja satua. Toinen puoli taas oli kömpelö ja mitätön - änkytti tunneilla, kompastui mattoihin, tuskastui hiuskuontaloonsa, sai huonoja numeroita matematiikan kokeista ja suri katkerasti kesakoitaan. Naistenviikkoni huipentuu tänään tyttökirjaklassikkoon, joka on suomalainen vastine Louisa M. Alcottin Pikku naisille . Rauha S. Virtasen Seljan tytöt  muistuu mieliin lapsuusvuosilta, ja onnekseni sain lukea kirjan samoilla kansilla, joilla olen sen lapsuudessanikin lukenut. Hassua, miten tyttökirjojen kohdalla kaipaakin luettavaksi juuri sen alkuperäiskantisen teoksen.  Seljan tyttöjen  idea noudattelee Alcottin romaanista tuttua kerrontaa: Virtanen kuvaa neljän ...

Viime viikolla tein vanhempieni kanssa retken Länsi-Suomeen meren äärelle. Matkaa ennen piti luonnollisesti pohtia, mitä luettavaa otan mukaan. Päädyin meriaiheisiin kirjoihin, ja sitten muistin, että Uppo-Nallehan saapui Reetan luokse merta pitkin. Niinpä pakkasin laukkuuni lastenklassikon, joka on kyllä ollut lapsuudessani läsnä mutta josta ei muistanut juuri muuta kuin Uppo-Nallen peippospelon. Narulla kuivaaminen oli sekin painunut mieleeni, ja harmittelin, ettei lukemani teoksen kannessa ollut tuota ikimuistoista kuvaa. Uppo-Nalle  paljastui mitä sympaattisimmaksi lastenkirjaksi! Ilahduin ensinnäkin siitä, ettei teoksessa korostetasukupuolirooleja, vaikka ne taustalla näkyvätkin (isä tietää kaiken, äiti hoitaa kotia ja Reeta Uppo-Nallea). Toisekseen teoksen luvut ovat hyvin rakennettuja tarinakokonaisuuksia, joissa yksi seikkailu saadaan sekä aloitettua että päätettyä. Kun kuvia on teoksessa vain silloin tällöin, jää lukijalle aikaa visualisoida tarina itsenäisesti. ...

O = opiskelu. Monena vuonna kesiini ovat kuuluneet kesäopinnot - tentit, esseet ja lähdekirjallisuus. Kun puolisoni kesäloma nyt päättyi, tuntui oudolta, etten enää palannut opintoihini, joita vielä toukokuun loppupuolella viimeistelin. Feminismiä opettelen kyllä edelleen, ja jonkinlaista valmentautumista on harrastettava suomen kielen osaltakin, sillä syksyllä alkavat työt suomen kielen opena. Jihhuu! Työelämä kutsuu. P = piknik. Kesään kuuluvat piknikit. Olen haikaillut useaan otteeseen järven rannalle. Mukaan haluaisin ottaa hyvät eväät ja kirjoja; harmikseni sää ei suosi ainakaan tällä viikolla. Piknik on mukava tapa viettää ystävien kanssa aikaa, mutta se sopii myös oman ajan viettoon. Q= Quebert. Totuus Harry Quebertin tapauksesta  on ainoa Q:n liittyvä asia, joka tulee tällä hetkellä mieleeni. Juonivetoinen romaani sopii kyllä hyvin kesälukemiseksi, joten se kannattaa napata mukaan, ellei teokseen ole vielä tutustunut. R = ranta! Tässä se taas tulee. Haaveilen joka kes...

Tiina Molander:  Yyhoo Lempo Kustannus 2016 64 s. Pisteitä: 4/5 Tiina Molanderin sarjakuvateos Yyhoo  alkoi kiinnostaa minua, kun Lottovoittajien pöydässä - ja Luokkalaki- teokset tutustuttivat minut paremmin suomalaiseen köyhyyteen ja sen mukanaan tuomaan ongelmiin. Molanderin sarjakuvateoksessa pienituloisuutta lähestytään yksinhuoltajaäidin näkökulmasta: töitä ei ole, lapsi on energiajuomaa himoava teini, ruokaa olisi saatava ja laskut maksettava.  Yyhoo  koostuu tarinoista, jotka selittävät, millaista yksinhuoltajuus on. Kun kasvatusvastuu on vain toisella vanhemmalla, on oma aika vähissä, ja omakivaillat, jolloin lapsi on poissa, tuntuvat luksukselta. Köyhyys näkyy Molanderin teoksessa dyykkausruokina, ruoka-aikojen peruuntumisena ja laskujen maksamisen lykkäämisenä (on pakko lykätä). Teinikin on oppinut, ettei rahaa noin vain pyydetä omiin menoihin, ja sekä äiti että lapsi harmistuvat, kun elatusmaksuja ei kuulu.  Molanderin piirustust...

Sari Pöyliö:  Ihmisen veri Atena 2015 204 s. Pisteitä: 3/5 Tänään alkaa naistenviikko, jota juhlitaan blogistaniassa Tuijatan johdolla. Viikko on hyvä tapa korostaa naisten kirjallisuutta: heidän kirjoittamiaan ja heidän lukemiaan tekstejä. Aloitan oman naistenviikkohaasteeni Sari Pöyliön romaanilla Ihmisen veri, joka saa kunnian olla viikon valintani naisen kirjoittamaan romaaniin.  Pöyliön romaani ei minua kansikuvallaan houkutellut (tästä ehkä lisää myöhemmin), mutta muistelin kuulleeni hyvää muissa blogeissa. Totta onkin, että Pöyliö kirjoittaa houkuttelevasti, sujuvasanaisesti ja huumoria ja vakavampaa kerrontaa yhdistellen. Pöyliön suomi on sujuvaa ja kaunista, jotenkin todella osuvaa. Teoksen kieli on yksi romaanin kohokohtia. Mietin lukiessani paljon sitä, mistä kaikesta humoristinen kieli koostuu: yllättävistä sananvalinnoista, käänteisistä lauserakenteista ja muuten vain nasevista ilmauksista. Ihmisen veri  kertoo 83-vuotiaasta Kulosta, ent...

”En ole kunnianhimoinen tytöistäni sillä tavalla, että tahtoisin heille paljon rikkautta, hyvän aseman tai kuuluisan nimen. Jos rikkaus ja maine seuraisi hyvettä ja rakkautta, ottaisin ne kiitollisena vastaan ja iloitsisin onnestanne, mutta tiedän kokemuksesta, kuinka paljon todellista onnea voi olla pienessä kodissa, jossa jokapäiväinen leipä ansaitaan ahkeralla työllä ja jossa kieltäymykset tekevät harvat nautinnot sitäkin suloisemmiksi. Olen tyytyväinen nähdessäni Megin aloittavan vaatimattomasti, sillä ellen erehdy, hän tulee tuntemaan itsensä rikkaaksi omistaessaan hyvän miehen sydämen, ja se on parempi kuin suurinkaan omaisuus.” Kesänpiristyslistani rohkaisi minua lainaamaan jonkin lapsuusajan suosikkini. Koska viime kesänä vietin useammankin hetken ala- ja yläkoulusuosikkieni parissa, jouduin pohtimaan pitkään, mitä haluaisin nyt lukea. Louisa M. Alcottin Pikku naisia  valikoitui luettavaksi siksi, että vaikka tyttökirjaklassikosta pidinkin, ei siitä koskaan muodostunu...

Lola Lafonin Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt  jätti minut pohtimaan, miten raakaa urheiluelämä voi olla. 70-luvun menestysurheilijasta, Nadia Comanecista, kertova romaani pohtii kriittisesti muun muassa sitä, miten naiskeho alistetaan voitonhalulle tuhoisin seurauksin. Lafon kirjoittaa Nadiasta, joka oppii pelkäämään ja itkemään kuukautisia, tuota kirottua sairautta. Naiseksi kasvamista ei romanialaisessa kommunistikulttuurissa katsottu hyvällä, vaan kuukautiset lopetettiin joko rajulla harjoittelumäärällä tai lääkätieteellisillä keinoilla. Helsingin Sanomissa tänään julkaistu artikkeli ( HS 11.7.2017 ) huomauttaa, etteivät kuukautiset ole vieläkään puheenaihe urheilumaailmassa. Jotakin paljastaa se, että jutussa haastatellaan ainoastaan uimari Jenna Laukkasta - joka on Libressen mainoskampanjan päätähti - sillä muut naisurheilijat eivät ole suostuneet kommentoimaan aihetta. Jutussa mainittu maratonari Kiran Gandhi ja kuukautisten alkamisestaan maininnut kiinalaisui...

Osana feminististä kesääni olen kantanut hyllyyni kassikaupalla feminististä tiedekirjallisuutta. Ilahduttavasti mukaan on päässyt joitakin suomenkielisiä teoksia, joista ensimmäisenä esittelen Mäkelän, Puustisen ja Ruohon toimittaman artikkelikokoelman Sukupuolishow.  Räväkän otsikoinnin takaa paljastuu monipuolinen teoreettinen oppikirja, joka johdattaa lukijansa feministiseen mediatutkimukseen.  Yksi tärkeimpiä syitä sille, miksi kiinnostuin feminismistä, on se, että olen viime vuosina tarkkaillut sitä, miten media toistaa, uusintaa ja rakentaa sukupuolikuvia. Minusta on kiinnostavaa analysoida sitä, miten mediatekstit puhuvat sukupuolista. Nämä lähtökohdat tukevat sitä, miksi kiinnostuin Sukupuolishow´sta  ja miksi koen, että teos on tärkeä kokoelma aiheesta julkaistua tiedettä.  Teos käynnistyy toimittajien kirjoittamalla artikkelilla, jossa käydään läpi perusteellisesti niitä keskeisiä käsitteitä, joita feministisessä mediatutkimuksessa tarvitaa...

"Avaamme yhdessä tietokoneen, jos sopivia työpaikkoja löytyisi. Sairaanhoitaja. Anestesian erikoislääkär. Kioskiyrittäjä. Myyntikonsulentti. Osa-aikainen puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Haastattelija. Henkilökohtainen avustaja. Myyntineuvottelija. Myyntineuvottelija. Puhelinmyyjä. Vakuutuspuhelinmyyjä. Varainhankkija. Hammaslääkäri. Lavastajan avustaja. Taksinkuljettaja. Leipomoyrittäjä. Biologian opettajan viransijaisuus. Osa-aikainen ompelija. Kirjastoapulaisen sijainen. Hanketyöntekijä maitolaitureitten ja kyläkauppojen dokumentointiin. Varhaispostinjakaja. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Varainhankkija. Pasi Hirvosen pienoisromaani Irti sanottu mies  oli esillä kirjastossamme mitä parhaaseen aikaan: olin juuri etsimässä luettavaa, joka käsittelisi työttömän kokemuksia. Irti sanotussa miehessä  minäkertoja saa potkut työstään, joutuu työelämän ulkopuolelle ja kokee itsensä muusta maailmasta irralliseksi.  Hirvonen kuvaa tapahtunutta tiiviisti: alun sokki...

Tasa-arvoa kannattavana ja siihen pyrkivänä feministinä median seuraaminen ei aina ole helppoa. Niin sosiaalinen media kuin uutissivustotkin välkkyvät niin kutsuttuja uutisia tai artikkeleja, joiden sukupuolikuvastot ja -roolit rakentavat varsin kapeakatseista, ahdasmielistä kuvaa yhteiskunnastamme. Jo useampaan kertaan olen miettinyt, että nyt saa riittää: haluan tuoda nämä diskurssit ja puhetavat esiin ja kommentoida niitä antifeministisiä ääniä, joita mediassamme tuotetaan ja ruokitaan. Olen pohtinut toisen, pelkästään feministisen blogin perustamista, mutta koska en ole vielä keksinyt sopivaa konseptia feministiselle äänelleni, ajattelin, että on vihamielisiin uutisiin on syytä puuttua nykyisessä blogissani. Feministinen someuutiskatsaus -postaus (tai postaussarja, jos oikein innostun) käsittelee sellaisia mediatekstejä, jotka joko vahingoittavat jotakin vähemmistöä tai kieltäytyvät uusintamasta vanhoja, ahtaita sukupuoli- ja ihmiskuvia. Tartun ensimmäiseksi erääseen juttuun, joka...

Katariina Vuoren ja Vesan Rannan Lottovoittajien pöydässä . Tarinoita köyhyysrajan takaa  innosti minut tutustumaan suomalaiseen köyhyyteen. Yksi, jo pidemmän aikaa minua kiinnostanut teos oli Anna Kontulan pamfletti Luokkalaki , jossa hän argumentoi lukijoilleen, miksi Suomen lainsäädäntö sortaa työväenluokkaa.  Pamflettinsa aluksi Kontula esittelee teoksensa keskeiset käsitteet, luokan, vallan ja syrjinnän. Yhteisen ymmärryksen luominen on tehokas tapa johdattaa lukija kohti valittua näkökulmaa. Johdatteluosiossa käytetyt kuviot valaisevat hyvin vaaleaihoisten, hyvätuloisten, työllistyneiden suomalaisten etuoikeuksia.  Kontula argumentoi tehokkaasti: kieli on sujuvaa eikä jätä tilaa tulkita Kontulan viestiä toisin. Luokkalaki  on pysäyttävä teos, joka paljastaa raa´asti ne epäkohdat, joita suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen lainsäädännössä on. Koulutus ei ole tasa-arvoista: vanhempien luokka vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun, ja opintorahaleikkaukset vaike...

H  = hemmottelu. Lukeminen on minulle useimmiten itseni hemmottelua. Siitä tulee hyvä mieli. Saan vetäytyä uusiin tai toisenlaisiin maailmoihin, unohtaa omat huoleni, heittäytyä tarinoiden mukaan. Hyvä mieli tulee siitäkin, että tiedän olevani hyvä ja nopea lukija. Lukemiseen liittyvään hemmotteluun kuuluvat toki myös lukupaikan (kirjasto, puistonpenkki, olohuone, terassi, järvenranta) ja lukueväiden (katso kohta N) valinta. I = ideointi. Tänä kesänä aion ideoida kirjojen parissa monella tapaa. Ensinnäkin koetan pohtia, miten pitää blogi tuoreena ja viihdyttävänä (ja kenties saada lisää lukijoita), ja toisaalta haaveilen siitä, että ammattikirjallisuutta lukemalla ideoisin jo tulevan syksyn töitä. Valmistautumista ensi syksyn opetustöihin riittää, ja olenkin lainannut kirjastosta vinon pinon tekstitaitoihin liittyvää kirjallisuutta.  J = jumi. Lukujumista ei ole vielä tänä kesänä ollut tietoakaan, mutta hartiajumi ja -särky kuuluvat lukuminäni olemukseen toistuvasti...

Lola Lafon:  Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt Like 2017 (2014) Suom. Aura Sevón 304 s. Pisteitä: 4/5 "Jotkut salissa arvioivat hänen lapsekkuutensa astetta. Suorituksen aikana kasvot pysyvät täysin ilmeettöminä, se kylmähermoisuus, ja miten se kiskoo verryttelypuvun päälleen heti pisteiden selvittyä, merkillinen minivirkailija-akrobaatti! Kun törmäsin tyttöön olympiakylässä toissa aamuna - se oli käymässä lääkärintarkastuksessa - se ei silmäänsä räpäyttänyt, kasvot aivan elottomt. Mitä se osaa kertoa meille? Pitää jogurtista muttei syö leipää. Mahtavaa! Meillä on edessämme 40-kiloinen kommunistirobotti. Se on kyllä myönnettävä, että lapsessa on tiettyä sulokkuutta, mutta se on kylmää, tehokasta sulokkuutta. Nyt ollaan, kuulkaa, kaukana neuvostovoimistelijoiden lyyrisyydestä, voi kyllä, ei tietoakaan Tsaikovskista ja joutsenista, nämä romanilaistylleröt ovat koiranpentuja, jotka pannaan tekemään temppuja, ja ne onnistuvat ja palvelevat valtiota. Tässä on ky...

Katariina Vuori & Vesa Ranta (valokuvat):  Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyys- rajan takaa. Like 2017 203 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Huh. Opettavainen. Kun Kirjojen keskellä -blogin Maija esitteli Vuoren kirjoittaman ja Rannan valokuvaaman, köyhyyttä käsittelevän tietoteoksen, tiesin heti, että kirja on minulle tarpeellinen. Hyvätuloisen, ylemmän keskiluokan kasvattina olen elänyt aina taloudellisesti turvattua elämää. Vaikka opintoaikoina omia tuloja ei olekaan aina ollut eivätkä opintotuet ole riittäneet elämiseen nimeksikään, en ole silti joutunut koskaan liian tiukoille talouteni kanssa. Perheeni, turvaverkkoni, on taannut sen, että olen saanut rahaa silloin, kun omat varani eivät ole riittäneet elämiseen. Koska oma elämäni on ollut suhteellisen vakaata, koen tarpeelliseksi tutkia sitä, miten köyhyys ja yhteiskuntaluokat vaikuttavat Suomessa ihmisten elämään.  Vuoren ja Rannan teos, Lottovoittajien pöydässä , esittelee joitakin suomalai...

Ja kaikkea muuta  -blogin kirjoittaja Minna julkaisi päivä pari sitten postauksen kirjabloggaajan aakkosista. Listat ovat aina hauskaa luettavaa ja tekemistä, joten innostuin pohtimaan omia kirjaimiani. Aloitanpa minäkin homman aakkosten alkupuolelta:  A = aika. Lukuaikaa on tänä vuonna riittänyt. Kesäkuussa ahmin peräti 21 kirjaa, mikä on runsain ennätykseni. Osan kirjoista olin aloittanut jo hyvä aika sitten, mutta mukaan mahtui monta uutta tuttavuutta. Aikaa lukemiselle ja blogille jää toivottavasti syksylläkin, vaikka olenkin työllistänyt itseni osa-aikaisesti jouluun saakka. Ajatus siitä, ettei elämässäni ole varsinainen kiire mihinkään, ilahduttaa rankan opiskeluvuoden jälkeen. B = Bradley.  Tämän kesän viihderakkaus on ollut Alan Bradley. Olen lukenut nyt neljä ensimmäistä Flavia de Luce -romaania, ja kaikki ovat miellyttäneet minua. Flavian koppavuus on hurmaavaa, ja romaanit ovat sopivan kepoisia.  C = celcius.  Mitä vähemmän, sitä parempi....

Mitä lukemiseen tulee, on tämän vuoden kesäkuu ollut parhain lukukuukausi sitten lapsuusvuosieni. Gradunjälkeisessä onnentunteessa ahmin kesäkuussa loppuun yhteensä 21 kirjaa (joista osan olin toki aloittanut jo aiemmin). Hädin tuskin muistan enää itsekään, mitä kesäkuussa tuli luettua, mutta tässäpä vielä listaus teoksista tunnelmineen. Yuri Herrera: Maailmanlopun merkit  (mitäänsanomaton) Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (näsäviisas) Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo sapiens  (teinirakkaus) Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten (luotettava) Zadie Smith: Swing time  (pohdituttava) Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella (kesäihastus) Roxane Gay: Bad feminist  (vihdoin!) Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto  (öllötys) Laura Bates: Everyday sexism  (tarpeellinen) Marjane Satrapi: Persepolis. Iranilainen lapsuuteni.  (avartava) Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi  (analysoitava) Laurie Halse Anderson: Lukossa (osuva) ...