Janosch: Äiti, mistä lapset tulevat?

”Sitten isä työntää pippelinsä…”

”Joo”, Leopold sanoi, ”ihan niin kuin meidän isä. Hän työntää sen äidin tupsukkaan…”

”Sen oikea nimi on vagina”, opettaja huomautti. ”…ja ruiskuttaa siemenensä sitten äidin sisään.”

Kuten aiemmassa postauksessani kerroinkin, rakastin lapsena Janoschinen kertomuksia. Joskus mukaan oli sattunut teos Äiti, mistä lapset tulevat, jossa kirjailija kertoo varsin suorin sanankääntein ja vielä rehellisemmin kuvin, miten lapsia tehdään.

En varsinaisesti ihmettele, että äitini häkeltyi, kun omatoiminen 4-vuotias lainaaja oli löytänyt lastenosastolta seksikirjan, lainannut sen, lukenut ja tullut kysymään, onko kirjassa kerrottu totta. Janosch kuvaa seksuaalista kanssakäymistä ensin hiirien, sitten kirsikoiden ja lopuksi ihmisten kautta. Tässä kirjassa ei olla peiton alla, vaan kaikki on näkyvissä!

Tarinan kehyskertomus on jokseenkin kehno: Tytteli-hiiri tapaa koulumatkallaan ihanan pojan, jota hänen alkaa tehdä mieli suudella, ja sitten jalat jo menevätkin alta. Koulupäivän teemana puolestaan on lisääntyminen.

Vaikka Äiti, mistä lapset tulevat? on jokseenkin rehellinen kertomus seksistä ja siitä, miten sitä tehdään, on Janoschin kirjalla omat suuret puutteensa. Ensinnäkin kirja antaa olettaa, että seksiin hypätään noin vain: haluttava tyyppi vain tavataan, ja sitten ollaankin makaamassa nurmikolla. Toisekseen kirjassa mainitaan, että miesten tekee melkein aina mieli. Käsitys toistaa näkemystä siitä, että miehet ovat hyperseksuaalisia olentoja. Hiirilapsille on jopa kerrottu, että lapsen tekee mies. Tyttelin ihastus on suudellut montaa tyttöä, hänellä on maailmanmiehen otteet, ja hän kerskailee itsekin suorituksillaan ja saamillaan kehuilla. Ei kovin terve tapa puhua seksuaalisuudesta, väittäisin.

On kirjassa omat hyvät puolensakin. Myös Tytteli-hiiren tekee mieli suudelmaa, ja seksuaalisuus näyttäytyykin asiana, joka kuuluu sekä naisille että miehille. Äiti- ja isähiiren tekee mieli seksiä usein, ja he harrastavat sitä muutenkin kuin lapsia tehdäkseen.

Janoschin kuvitus on varsin vapautunutta. Yhdessä kuvassa nainen ja mies seisovat vastakkain alasti; miehellä on erektio. Toisessa kuvassa esitetään doggie-tyyli, ja kolmannessa lapsia tehdään perinteisessä lähetyssaarnaajassa. Lisäksi näytetään, miten vauva kasvaa naisen kohdusta ja miten syntyvä vauva "tulee ulos äidin tupsukan reiästä eli vaginasta".

En ole oikein varma, miten tähän kirjaan tulisi suhtautua. Seksuaalisuutta ja seksiä käsitteleviä kirjoja on ehdottomasti oltava lapsille, mutta mielestäni näitä asioita pitää käsitellä aikuisten kanssa. Kuvat ja kerrottu voivat olla varsin hämmentäviä kokemuksia lapselle, joka törmää niihin ensikertaa. Jollain tavalla pitäisi painottaa sitäkin, että seksissä pitäisi olla kyse siitä, että molemmat haluavat seksiä. Janosch ei puutu siihen, että seksistä ja suukoista voi kieltäytyä, eikä hän esittele sitäkään, että maailmanmiesrakastaja saattaa olla varsin vahingollinen tyyppi. Positiivista kuitenkin on se, että seksi esitetään hauskana ja riemullisena asiana. Tämä kirja ei lastentekotouhua kauhistele.