Katariina Vuoren ja Vesan Rannan Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa innosti minut tutustumaan suomalaiseen köyhyyteen. Yksi, jo pidemmän aikaa minua kiinnostanut teos oli Anna Kontulan pamfletti Luokkalaki, jossa hän argumentoi lukijoilleen, miksi Suomen lainsäädäntö sortaa työväenluokkaa.
Pamflettinsa aluksi Kontula esittelee teoksensa keskeiset käsitteet, luokan, vallan ja syrjinnän. Yhteisen ymmärryksen luominen on tehokas tapa johdattaa lukija kohti valittua näkökulmaa. Johdatteluosiossa käytetyt kuviot valaisevat hyvin vaaleaihoisten, hyvätuloisten, työllistyneiden suomalaisten etuoikeuksia.
Kontula argumentoi tehokkaasti: kieli on sujuvaa eikä jätä tilaa tulkita Kontulan viestiä toisin. Luokkalaki on pysäyttävä teos, joka paljastaa raa´asti ne epäkohdat, joita suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen lainsäädännössä on. Koulutus ei ole tasa-arvoista: vanhempien luokka vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun, ja opintorahaleikkaukset vaikeuttavat erityisesti niitä opiskelijoita, jotka tietävät jo valmiiksi, etteivät kykene maksamaan opintolainoja tai saamaan vanhemmiltaan tukea. Valaiselvalta tuntui Kontulan huomautus siitä, miten kauppojen aukioloajat vapauttavat toiset mutta sortavat toisia: pidentyneet aukiooajat vaativat sitä, että pientuloiset myyjät ovat yhä useammin töissä. Samalla hankaloituu arjen, esimerkiksi lastenhoiden, järjestäminen.
Kipeitä yksityiskohtia ovat Kontulan mukaan esimerkiksi se, miten paljon pitkäaikaistyötöntä valvotaan ja miten hänen tietojaan saa tarkastella kuka vain. Pienituloisia ja luottotietonsa menettäneitä tarkkaillaan jatkuvasti, eivätkä he saa samoja oikeuksia. Pankkitunnuksien menettäminen on nyky-yhteiskunnassa varsin suuri menetys.
Kontula ei ainoastaan esittele sitä, miten luokkalait vähentävät työväenluokan oikeuksia vaan muistuttaa lukijaansa myös siitä, että köyhyyden taustalla on aina yhteiskunnallisia rakenteita. Näitä rakenteita ei ole luotu auttamaan vaikeassa tilanteissa olevia vaan ne toteuttavat, aukioloaikojen pidentymisen tapaan, ennen kaikkea ylempien yhteiskuntaluokkien etuja. Kontula osoittaa teoksessaan taitavasti sen, millaiset erilaiset käytänteet johtavat siihen, ettei pienituloisilla riitä henkisiä eikä fyysisiä resursseja oman elämänsä nostamiseen. Kaikki ei todellakaan ole pienen yksilön käsissä.
Luokkalaki on todella tärkeä, hyvin rajattu kirja, joka nostaa esiin suuren yhteiskunnallisen ongelman. Tämä teos nostaa esiin työväenluokan äänen. Kontula toki mainitsee oman luokkaretkensä työläisperheestä kansan eliittiin. Rohkeat, varmat perustelut ja konkreettiset esimerkit todentavat sen, että Kontulan pamfletti on tarpeen. Tämä kannattaa ehdottomasti lukea. Jatkan Suomi(ko) 100 -haasteeseen osallistumista tällä kirjalla, jossa ääneen pääsevät pienituloiset.
Anna Kontula: Luokkalaki. Miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa.
Into pamfletti2016.
154 s.
Pisteitä: 5/5
Kommentit
Lähetä kommentti