"Avaamme yhdessä tietokoneen, jos sopivia työpaikkoja löytyisi. Sairaanhoitaja. Anestesian erikoislääkär. Kioskiyrittäjä. Myyntikonsulentti. Osa-aikainen puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Haastattelija. Henkilökohtainen avustaja. Myyntineuvottelija. Myyntineuvottelija. Puhelinmyyjä. Vakuutuspuhelinmyyjä. Varainhankkija. Hammaslääkäri. Lavastajan avustaja. Taksinkuljettaja. Leipomoyrittäjä. Biologian opettajan viransijaisuus. Osa-aikainen ompelija. Kirjastoapulaisen sijainen. Hanketyöntekijä maitolaitureitten ja kyläkauppojen dokumentointiin. Varhaispostinjakaja. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Puhelinmyyjä. Varainhankkija.
Pasi Hirvosen pienoisromaani Irti sanottu mies oli esillä kirjastossamme mitä parhaaseen aikaan: olin juuri etsimässä luettavaa, joka käsittelisi työttömän kokemuksia. Irti sanotussa miehessä minäkertoja saa potkut työstään, joutuu työelämän ulkopuolelle ja kokee itsensä muusta maailmasta irralliseksi.
Hirvonen kuvaa tapahtunutta tiiviisti: alun sokki muuttuu alakuloisuudeksi, kotona alkaa riitely, työtön häpeää tapahtunutta ja voimat katoavat. Lyhyeen romaaniin mahtuu monenlaista tunnetta: entisen työpaikan vaalea nainen houkuttaa, kun kotona menee huonosti. Irtisanominen taas sekä huolettaa, suututtaa että masentaa.
Hirvosen teksti on helppolukuista niillekin, jotka eivät lue paljon. Virkkeet ovat lyhyitä, jopa töksähteleviä. Välillä tiivis ilmaisutapa harmittaa: olisin kaivannut polveilevampaa tekstiä. Toisaalta teksti tuntuu välittävän kohderyhmästään jotakin oleellista. Minimalistinen ilmaisu voi houkutella vähän lukevia, pienituloisia, elämäänsä ahdistuneita. Lyhyine kappaleineen kirja on nopea lukaista, ja päähenkilön elämästä on helppo poimia tuttuja aineksia, jos itse on tai on ollut samassa tilanteessa.
Vaikka Hirvonen viiltääkin terävää yhteiskuntakritiikkiä lyhyissä lausahduksissaan, ei romaani ylly työttömyyden tai päähenkilön syvälliseksi tarkasteluksi. Minäkertojan tunnemaailma töksähtelee tekstin tapaan; lukijan tehtäväksi jää syventää tuota kokemusmaailmaa. Varsinkin romaanin naishahmot jäävät kasvottomiksi. Vaimo on vaimo, ja vaaleahiuksinen työtoveri määrittyy hiustenvärinsä perusteella.
Hirvonen viihdyttää taatusti samassa tilanteessa olevia, ja Suomen työpolitiikkaa arvostellaan teoksessa lujasti. Irti sanottu mies on mielestäni hyvin kohdennettu romaani, joka ajattelee lukijakuntaansa - mitään liian vaikeaa tai liian synkkää ei ole luvassa. Aiheen syvällisempi käsittely jää kuitenkin niukaksi. Olisin lukenut mielelläni laajemmankin version tapahtumista.
Pasi Hirvonen: Irti sanottu mies
Kirjokansi 2016
97 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Humoristinen, tiivis.
Kommentit
Lähetä kommentti