Osana feminististä kesääni olen kantanut hyllyyni kassikaupalla feminististä tiedekirjallisuutta. Ilahduttavasti mukaan on päässyt joitakin suomenkielisiä teoksia, joista ensimmäisenä esittelen Mäkelän, Puustisen ja Ruohon toimittaman artikkelikokoelman Sukupuolishow. Räväkän otsikoinnin takaa paljastuu monipuolinen teoreettinen oppikirja, joka johdattaa lukijansa feministiseen mediatutkimukseen.
Yksi tärkeimpiä syitä sille, miksi kiinnostuin feminismistä, on se, että olen viime vuosina tarkkaillut sitä, miten media toistaa, uusintaa ja rakentaa sukupuolikuvia. Minusta on kiinnostavaa analysoida sitä, miten mediatekstit puhuvat sukupuolista. Nämä lähtökohdat tukevat sitä, miksi kiinnostuin Sukupuolishow´sta ja miksi koen, että teos on tärkeä kokoelma aiheesta julkaistua tiedettä.
Teos käynnistyy toimittajien kirjoittamalla artikkelilla, jossa käydään läpi perusteellisesti niitä keskeisiä käsitteitä, joita feministisessä mediatutkimuksessa tarvitaan. Sukupuolijärjestykset, representaatiot ja miehinen katse tulevat tutuksi, joskin käsitteitä lähestytään varsin teoreettisesti. Johdatuskurssioppaalle osio on tietysti välttämätön.
Johdannon jälkeen Sukupuolishow jakaantuu kahteen osioon, joista ensimmäinen käsittelee erilaisia kuvia. Osion artikkeleissa keskustellaan esimerkiksi mainonnasta, elokuvista ja pornokuvista. Anu Koivusen artikkeli Queer-feministinen katse elokuvaan tutkii kotimaisen elokuvan seksuaalisuuskuvastoa ja yhdistää ehkä parhaiten teoreettisen selvityksen ja havainnollistavan analyysin. Katariina Kyrölän artikkeli Ruumis, media ja ruumiinkuvat puolestaan analysoi terävästi ruumiin esittämiseen liittyviä teorioita.
Toisessa osiossa käsitellään journalismia sen eri muodoissa. Erityisen kiinnostavana pidin Irma Kaarina Halosen artikkelia Sukupuolitettu uutishuone, jossa tarkastellaan uutisoinnin sukupuolittuneisuutta. Halonen toteaa artikkelissaan, että siinä missä miehet yleensä esiintyvät asiantuntijarooleissa, eivät uutisissa näkyvät naiset useinkaan määrity ammattinsa tai osaamisensa kautta. Sukupuoli näkyy uutisissa ja uutisoinnissa varsin konkreettisin tavoin, mikä on jokseenkin pelottavaa. Naistenlehtiartikkelit ovat yhtä lailla kiinnostavia, vaikka kaipasin tarkempaa nimitystä sille, millaisista lehdistä puhutaan suomalaisessa naislehtitutkimuksessa. Huomasin lukiessani myös sen, että mielenkiintoni suuntautuu selkeästi enemmän analyysiin kuin teoriaan: minun on etsittävä käsiini artikkeleja, joissa pääsen sukeltamaan konkreettisempiin havaintoihin.
Jos teosta lukee tieteen ulkopuolelta, voi teos vaikuttaa hieman hankalaselkoiselta: teoria-artikkeleille tyypilliseen tapaan myöskään Sukupuolishow ei loista havainnollistavien esimerkkien määrässä. Sukupuolishow on laadukasta, hyvin kirjoitettua suomenkielistä tiedettä, joka suuntautuu selvästi yliopisto- ja tutkimusmaailmaan. Tästä kannattaa olla kiitollinen, sillä suomenkielisen tieteen asema ei ole itsestäänselvä. Toisaalta voi tietysti kysyä, missä määrin feminismin tutkimussuuntaus johtaa tilanteeseen, jossa feminismi on valkoisten, korkeakoulutettujen naisten asialiike - aiheesta käydään jonkin verran keskustelua feminismin sisällä, sillä usein ongelmana on juuri länsimaisten eliittitutkijoiden etulyöntiasema. Tavallista siviili- tai työnväenluokkaelämää elävä lukija saattaa kaivata rinnalle kansantajuistetun version, jossa olennaista on esitellä median ongelmakohtia eikä luoda uutta tiedettä keskusteluineen ja lähdeviitteineen.
Anna Mäkelä, Liina Puustinen & Iiris Ruoho (toim.):
Sukupuolishow. Johdatus feministiseen
mediatutkimukseen.
Gaudeamus 2006
310 s.
Pisteitä: 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti