Tasa-arvoa kannattavana ja siihen pyrkivänä feministinä median seuraaminen ei aina ole helppoa. Niin sosiaalinen media kuin uutissivustotkin välkkyvät niin kutsuttuja uutisia tai artikkeleja, joiden sukupuolikuvastot ja -roolit rakentavat varsin kapeakatseista, ahdasmielistä kuvaa yhteiskunnastamme. Jo useampaan kertaan olen miettinyt, että nyt saa riittää: haluan tuoda nämä diskurssit ja puhetavat esiin ja kommentoida niitä antifeministisiä ääniä, joita mediassamme tuotetaan ja ruokitaan. Olen pohtinut toisen, pelkästään feministisen blogin perustamista, mutta koska en ole vielä keksinyt sopivaa konseptia feministiselle äänelleni, ajattelin, että on vihamielisiin uutisiin on syytä puuttua nykyisessä blogissani. Feministinen someuutiskatsaus -postaus (tai postaussarja, jos oikein innostun) käsittelee sellaisia mediatekstejä, jotka joko vahingoittavat jotakin vähemmistöä tai kieltäytyvät uusintamasta vanhoja, ahtaita sukupuoli- ja ihmiskuvia. Tartun ensimmäiseksi erääseen juttuun, joka kaikessa valitettavuudessaan herätti huomioni.
Hyväksikäyttö on naisen syytä
Eräänä viime viikon aamuna heräsin ikävään otsikointiin: Iltalehdessä kerrottiin, että 16-vuotias tamperelainen tyttö on myynyt neitsyytensä 200 eurolla. Otsikossa tarkennetaan, yllättävää asiaa ilmaisevan ajatusviivan jälkeen, että ostaja on saanut tuomion.
Järkytyin. Otsikko toistaa kaikin puolin sitä, mihin seksuaalista väkivaltaa kuvaavassa uutisoinnissa on totuttu. Ei ole ensimmäinen kerta, kun nainen asetetaan vastuuseen hänen kohdistuneesta rikoksesta. Muun muassa Roxane Gay on, kirjassaan Bad feminist, puuttunut tapaan, jolla raiskaamisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhutaan. Vaikka Iltalehden otsikko ei tietenkään suoraan syytä naista - olisihan se härskiä ja epäeettistä journalismia - paljastavat otsikon sana- ja lauserakennevalinnat, miten tekoa on haluttu käsitellä.
Lauseen subjektiksi ja aktiiviseksi tekijäksi hahmottuu 16-vuotias tyttö. Tämän aktiivinen rooli ilmenee erityisesti verbivalinnasta, joka on aktiivimuotoinen myydä: tytön kerrotaan tehneen jotakin neitsyytensä menettämiseksi. Rahallisen summan mainitseminen puolestaan viittaa vastineeseen, joka "naisen neitsyyden saamisesta" on annettava. 200 euroa on palkinto, jonka 16-vuotias saa itselleen lahjoitettuaan neitsyytensä rahallista palkintoa vastaan.
Iltalehden uutinen toistaa ikiaikaista tapaa puhua naisten neitsyydestä. Se glorifioi salakavalasti ajatusmallin, jossa yhteiskunta arvostaa naisen viattomuutta ja koskemattomuutta. Neitsyyden arvo tuodaan esiin rahallisena summana - lukijan pääteltäväksi jää, onko teemapaikkainen (eli uutena tuotava, lauseen loppuun sijoittuva) tieto se huippu, jota halutaan ihmetellä. Lause on varsin helposti luettavissa niin, että rahallisen summan merkitys korostuu; siihen, onko 200 euroa tarpeeksi vai liian vähän neitsyyden menettämisestä, ei oteta kantaa.
Sukupuoli häivytetään - ainakin silloin, kun puhutaan miehestä
Sukupuoli häivytetään - ainakin silloin, kun puhutaan miehestä
Vasta otsikon jälkiosa paljastaa, että neitsyyden myymisestä on tullut rikosoikeudellinen tapahtuma. Otsikointi ei kuitenkaan paheksu hyväksikäyttöä vaan pikemminkin halveksuu naista ja lopputulemaa: ajatusviivan taakse jätetty yllätys tai kohokohta, siis se, että ostaja on saanut tuomion, on otsikoijan mielestä huomiotaherättävä, poikkeuksellinen näkökulma. Minä kiinnitin huomioni erityisesti siihen, että rikoksen tehneestä ja tuomion saaneesta rikollisesta puhutaan otsikossa ostajana. Hänen sukupuoltaan ei otsikossa kerrota, vaikka leipätekstissä hänet määritetään mieheksi. Ei liene sattumaa, että naisesta puhutaan sukupuolella, kun taas miehen sukupuoli häivytetään, aivan kuin se ei lainkaan olisi vaikuttanut tapahtuneeseen. Nimeämällä mies ostajaksi rakennetaan kaupankäyntidiskurssia, josta muistuu väittämättä mieleen sanonta asiakas on aina oikeassa. Niinpä otsikon ilmaiseman yllättävää näkökulmaa voi tulkita lähtökohdista, joiden mukaan on järkyttävää, että ostaja tai asiakas saa tuomion. Nainen eli myyjä määrittyy vastuunkantajaksi.
Surullisinta tässä otsikoinnissa on se, ettei se paljasta mitään siitä, mikä on johtanut tähän tekoon, joka leipätekstissä nimetään seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Itse uutinen kyllä paljastaa, että tapahtumat ovat alkaneet siitä, että mies on ottanut yhteyttä naiseen ja viestitellyt tämän kanssa. Seksiin on päädytty miehen ehdotuksesta: tämä on luvannut naiselle rahaa. Tytön taustalta paljastuu myös aiempi hyväksikäyttökokemus.
Vaikka miehen syyllisyys varmennetaan leipätekstissä, ei itse uutinen kuitenkaan tue naisen viattomuutta. Uhria syyttelevä diskurssi rakentuu esimerkiksi siitä, miten ingressi ja väliotsikot ovat rakennettu. Ingressi ei suinkaan tiivistä olennaista tapahtuneesta rikoksesta vaan kertoo sen seurauksista: tyttö on otettu huostaan, sillä hän oli alkanut oireilla. Huostaanottaminen assosioituu vahvasti negatiivikseksi asiaksi ja tyttö ongelmatapaukseksi. Oireilustakaan ei puhuta luonnollisena reaktiona traumaattiseen tapahtumaan, vaan se nähdään lähinnä alkukimmokkeena sille, että tyttö on pitänyt sijoittaa sijaiskotiin.
Väliotsikossa Myönsi teon ei kerrota, kuka on myöntänyt teon ja mistä teosta puhutaan - otsikko on mahdollista lukea myös naisen tunnustuksena itsensä myymisestä. Jälleen miehen sukupuoli häivytetään otsikosta. Vähemmällä vilkaisulla nuori nainen - lapsi - hahmottuu prostituoiduksi, johon taas on helppo suunnata naisvihaa. Kun seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja jopa raiskaukseen viitataan vain neutraalilla sanalla teko, tulee vain surullinen olo siitä, miksei miehen käytöstä tuomita lainkaan rikolliseksi. Neitsyyden ostamisesta, epäsuorasta seksiin pakottamisesta, puhutaan vain tekona, joka tapahtui kuin itsestään.
Tutkittavaa riittää
Niin uutismediat kuin sosiaalinen media osoittavat päivästä toiseen, että feministeillä on vielä paljon työnsarkaa. Iltalehden uutinen ei suinkaan ole ainoa lajissaan - seksuaalisesta väkivallasta puhutaan tietyin kangistunein tavoin, joiden eettisyyttä tarkastellaan vain harvoin. Itse koen uutisten tarkkailun kiinnostavaksi, tyytyväisyyttä herättäväksi toiminnaksi: on hienoa pystyä analysoimaan feministisin käsittein ja välinein sitä, miten sukupuolia julkisuudessa rakennetaan. Tulokset eivät välttämättä tuota hyvää mieltä, mutta luotan vakaasti siihen, että kärkkäitä analyyseja tekemällä yhä useampi voi tiedostua siitä, miten valtava merkitys kielenkäytöllä oikeastaan onkaan.
Niin uutismediat kuin sosiaalinen media osoittavat päivästä toiseen, että feministeillä on vielä paljon työnsarkaa. Iltalehden uutinen ei suinkaan ole ainoa lajissaan - seksuaalisesta väkivallasta puhutaan tietyin kangistunein tavoin, joiden eettisyyttä tarkastellaan vain harvoin. Itse koen uutisten tarkkailun kiinnostavaksi, tyytyväisyyttä herättäväksi toiminnaksi: on hienoa pystyä analysoimaan feministisin käsittein ja välinein sitä, miten sukupuolia julkisuudessa rakennetaan. Tulokset eivät välttämättä tuota hyvää mieltä, mutta luotan vakaasti siihen, että kärkkäitä analyyseja tekemällä yhä useampi voi tiedostua siitä, miten valtava merkitys kielenkäytöllä oikeastaan onkaan.
Lähteet:
Gay, Roxane 2016: Bad feminist. Månpocket 2016. Översättning: Helena Hansson. 397 s
Iltalehti 4.7.2017: http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707042200243839_u0.shtml.
Uutisten lukeminen (ja somen seuraaminen) on kyllä välillä ihan liikaa. "Oikeissa" uutisissakin on sietämistä, mutta sitten kun alkaa vilkkua otsikoita, että "Nainen, näin pidät miehen tyytyväisenä", niin otsasuoni melkein katkeaa....
VastaaPoistaTähän uutiseen sen verran, että 16-vuotias on lapsi. Ja tuntuu, että se unohdetaan. >:(
Sepä se...naisten tasa-arvoinen asema ei ole mitenkään itsestäänselvä, jos varsinkin viihdeuutisia tuijottaa. Minustakin tuntui, että tässä uutisessa unohdettiin se, että kyse on nuoresta, siis lapsesta. Surullista tosiaan.
PoistaTämä on hyvin vakava hyväksikäyttötapaus.
VastaaPoistaEn kuitenkaan näe, että uutisoinnissa olisi mitenkään tuomittu tätä tyttöä. Päinvastoin, empatia on koko ajan hänen puolellaan ja se välittyy myös lukijalle. En usko, että kenellekään tulee tästä mieleen prostituoitu, vaan suojelua kaipaava mielenterveydeltään hauras henkilö. Huostaanotto on tietenkin tarpeen tämän vuoksi, se on auttamista.
Tässä matkitaan nyt pienmmässä mitassa sitä, mitä on tapahtunut muualla. Joku tätä tyttöä vanhempi nuori nainen, oliko Itä-Euroopassa, on oikein huutokaupannut neitsyyttään netissä saadakseen opiskelurahoja. Hän on ollut aktiivinen tekijä toisin kuin tämä suomalaistyttö. Samaa voivat tehdä pojatkin, mutta salassa. Toivottavasti tällainen ei leviä.
On syytä varoittaa ja tuoda tapauksia ilmi, niin että vanhemmat osaavat seurata nuortensa nettikäyttäytymistä.
Hyvä, että löysit tekstistä toiveikkaamman ja positiivisemman sävyn. Minä ärsyynnyin otsikosta ja väliotsikoista, jotka kyllä mielestäni toistavat vaarallista tapaa puhua hyväksikäytöistä. Toivottavasti lukijat perehtyvät itse tekstiinkin, otsikosta kun saa kuvan, että tyttö toimii aktiivisesti.
VastaaPoistaNeitsyyden myyminen on ilmiönä tietysti vaarallinen. Sopii tosiaan toivoa, ettei tapa yleisty. Kiinnostavaa kyllä o pohtia sitäkin, mistä tällainen rahanhankkimistapa saa alkunsa - onko taustalla niin huonot oltavat, ettei muutakaan keinoa ole? Neitsyyden myyminen voi toki olla naisen valinta, jota pitää kunnioittaa, mutta neitsyyden glorifioiminen jotenkin ihmeellisenä, pyhänä ja rahanarvoisena asiana on mielestäni varsin vaarallista.
Olet oikeassa siinä, että huostaanotto on auttamista ja on monesti lapsen etu. Harmi, jos mustamaalasin tätä apukeinoa. Nuorten nettikäyttäytymistäkin on tosiaan seurattava ja tarpeellista varovaisuutta opetettava, mutta aikuisten netinkäyttäjien pitäisi pystyä kantamaan oma vastuunsa.