Lola Lafonin Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt jätti minut pohtimaan, miten raakaa urheiluelämä voi olla. 70-luvun menestysurheilijasta, Nadia Comanecista, kertova romaani pohtii kriittisesti muun muassa sitä, miten naiskeho alistetaan voitonhalulle tuhoisin seurauksin. Lafon kirjoittaa Nadiasta, joka oppii pelkäämään ja itkemään kuukautisia, tuota kirottua sairautta. Naiseksi kasvamista ei romanialaisessa kommunistikulttuurissa katsottu hyvällä, vaan kuukautiset lopetettiin joko rajulla harjoittelumäärällä tai lääkätieteellisillä keinoilla.
Helsingin Sanomissa tänään julkaistu artikkeli (HS 11.7.2017) huomauttaa, etteivät kuukautiset ole vieläkään puheenaihe urheilumaailmassa. Jotakin paljastaa se, että jutussa haastatellaan ainoastaan uimari Jenna Laukkasta - joka on Libressen mainoskampanjan päätähti - sillä muut naisurheilijat eivät ole suostuneet kommentoimaan aihetta. Jutussa mainittu maratonari Kiran Gandhi ja kuukautisten alkamisestaan maininnut kiinalaisuimari Fu Yuanhui tuntuvat rohkeilta poikkeusyksilöiltä.
Hesarin artikkeli käsittelee aihetta ensinnäkin urheilijaesimerkin kautta: Laukkanen kertoo siirtävänsä kuukautisia tarpeen tullen, jotta niiden aiheuttamat kivut ja väsymys eivät stressaisi kisojen aikana. Toisena haastateltavana on liikuntalääketieteen erikoislääkäri, joka painottaa säännöllisen kuukautisrytmin tärkeyttä, myöntää kuukautisten (kipujen, alakulon) vaikuttavan vireys- ja suoritustasoon ja muistuttaa, että kuukautiset on huomioitava valmennuksessa.
Vaan miksi kuukautisista ei sitten puhuta? Onko vaikenemisen taustalla asetelma, jossa mies- ja naisurheilijat asetetaan vastakkain ja jossa naisten on pyrittävä samaan kuin miestenkin? Onko kuukautisissa edelleen kyse naisellista vaivasta, joka erottaa naiset siitä ylivoimasta, joka miehillä puolestaan on? Kuukautisista vaikeneminen herättää kysymyksen siitä, ajatellaanko urheilumaailmassa, etteivät tarvitse kuukautisiaan. Liiallisen treenin aiheuttamista epäsäännöllisistä kierroista puhutaan vain vähän, kuten HS:n artikkelissa mainitaan.
Uskon, että useimmat, joilla on kuukautiset, ovat joskus kokeneet häpeää tai negatiivisia tunteita. Menkkoihin liittyvät kivut, väsymys ja ärtyneisyys nähdään aika usein kielteisinä tuntemuksina, joiden valtaan ei pitäisi joutua mutta joihin ei itse kuitenkaan voi vaikuttaa.
Voi olla syytä pohtia, liitetäänkö kuukautisten likaisuusaspekti jollakin tavalla niihin ulkonäkövaatimuksiin, joita urheilijanaisiin kohdistetaan. Kentillä ja stadioneilla liikkuu aina hyväkuntoisia, treenattuja, laitettuja naisia - meikit ovat kohdallaan, vaikka tuskin niitä urheilusuorituksen vuoksi on viimeistelty. Onko urheilijanainen yhä mieskatseen alainen keho, katsottava, johon kuukautisiin liittyvä sukupuolittuneisuus, siis naisellisuus, ei sovi? Onko niin, kuten Lafonkin romaanissaan toteaa, ettei naiskeho saa olla liian miehekäs muttei naisellinenkaan? Syövätkö kuukautiset ja niiden aiheuttama pahoinvointi uskottavuuden siltä, että naiset pystyvät tehokkaisiin, hienoihin urheilusuorituksiin? En oikein tahtoisi uskoa sitä, että vielä nykypäivänä kuukautisia pidettäisiin jonkinlaisen heikkouden merkkinä. Hyvä kysymys on sekin, miksi kuukautisverta pidetään niin epämiellyttävän likaisena, vaikka se on vain verta. Mitä sitten, jos kuukautiset joskus vuotavat näkyville?
HS:n artikkelissa pohditaan jonkin verran myös sitä, miten kuukautiset pitäisi huomioida valmennuksessa. Laukkanen ottaa esiin sen, että miesvalmentajan kuukautispuhe voi säikyttää nuoret urheilijat, eikä miehille muutenkaan ole helppoa selittää, että kuukautiset syövät osan voimista ja olotilasta. Naisvalmentajista ja vertaistovereista voi olla suuri apu asiassa, mutta luulen, että todellinen ongelma on jälleen kerran osittain siinä, miten kuukautisista puhutaan. Ne, joilla kuukautisia ei ole, eivät voi koskaan täysin ymmärtää menstruaation vaikutusta kehoon ja mielentilaan, mutta toisaalta silläkin on väliä, millaisin tavoin kuukautisista puhutaan.
Kuukautiset ovat normaali kehollinen ilmiö, jonka parissa useimmat naiset viettävät pitkän osan elämästään. Kuukautispuheen normalisointia pitäisi jatkaa edelleen, jotta aiheen voi nostaa esiin silloin, kun siitä on puhuttava. Esimerkiksi Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko Salon teoksessa NE kuukautisista puhutaan avoimesti, häpeilemättä: kyse on fysiologisesta ilmiöstä, joka kertoo, että kehossa on kaikki niin kuin pitääkin. On äärimmäisen mielenkiintoista pohtia, miksi kuukautisista vaietaan nimenomaan urheilumaailmassa, jossa fyysisyys ja kehollisuus ovat läsnä koko ajan. Mitä te ajattelette aiheesta? Mitä kokemuksia teillä on urheilumaailmasta, jossa kuukautisista puhuminen joko sallitaan tai ei sallita? Mihin vaikeneminen mielestänne perustuu?
Lähteet:
HS 11.7.2017: Kuukautiset ovat tabu urheilussa. http://www.hs.fi/urheilu/art-2000005286426.html.
Kommentit
Lähetä kommentti