 |
Katariina Vuori & Vesa Ranta (valokuvat):
Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyys-
rajan takaa.
Like 2017
203 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Huh. Opettavainen.
|
Kun Kirjojen keskellä -blogin Maija esitteli Vuoren kirjoittaman ja Rannan valokuvaaman, köyhyyttä käsittelevän tietoteoksen, tiesin heti, että kirja on minulle tarpeellinen. Hyvätuloisen, ylemmän keskiluokan kasvattina olen elänyt aina taloudellisesti turvattua elämää. Vaikka opintoaikoina omia tuloja ei olekaan aina ollut eivätkä opintotuet ole riittäneet elämiseen nimeksikään, en ole silti joutunut koskaan liian tiukoille talouteni kanssa. Perheeni, turvaverkkoni, on taannut sen, että olen saanut rahaa silloin, kun omat varani eivät ole riittäneet elämiseen. Koska oma elämäni on ollut suhteellisen vakaata, koen tarpeelliseksi tutkia sitä, miten köyhyys ja yhteiskuntaluokat vaikuttavat Suomessa ihmisten elämään.
Vuoren ja Rannan teos, Lottovoittajien pöydässä, esittelee joitakin suomalaisia köyhyysrajan alapuolella eläviä henkilöitä. Teos keskittyy erityisesti siihen, miten he pystyvät elättämään itsensä fyysisesti, siis siihen, millaista ruokaa he saavat. Henkilökuvien ohella teoksessa on useita tietoartikkeleja köyhyydestä, sen rakentumisesta ja siihen suhtautumisesta. Teoksessa rakennetaan vuoropuhelua köyhyyden yhteiskunnallisen ja yksilöllisen tason välille: lähtökohtana on ajatus siitä, että köyhyys on seurausta yhteiskunnallisista epäkohdista, joita yksilön elämäntapahtumat saattavat ruokkia, ja että kyse on ilmiöstä, joka määrittää vahvasti yksilön elämänkulkua. Rakenne toimii hyvin, mutta olisin itse lukenut mielelläni lisääkin yksilökokemuksia. Ilahduttavaa on, että teoksessa on esitelty eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia köyhiä.
Lottovoittajien pöydässä paljastaa, miten puutteellisesti osa suomalaisista joutuu elämää. Joku dyykkaa, useat käyvät ruoka-avussa, toiset lainaavat lapsiltaan rahaa, jotta saavat hankittua itselleen ruokaa. Ruoka-avustukset ja -keräykset ovat monen pelastus, mutta eivät nekään tarjoa ravitsevaa, monipuolista ruokaa. Köyhyys näyttäytyy konkreettisina ongelmina: rahaa ei ole ruokaan mutta ei myöskään lääkärikäynteihin tai normaaleihin matkakuluihin. Köyhän mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ovat varsin vähäiset.
Vuori osoittaa teksteissään, ettei Suomessa ole taloudellista tasa-arvoa. Köyhyysrajan alapuolella elää lähes 900 000 köyhää, ja pitkäaikaisvarattomia on 100 000. Rannan karut kuvat tukevat teoksen sanomaa: ihmiset elävät yksinkertaisissa oloissa yksinkertaisella ruualla. Elinoloja määrittävät asenteet käyvät myös ilmi ja herättelevät lukijansa huomaamaan, miten karusti köyhiin suhtaudutaan. Köyhät eivät saisi haaveilla mistään, he eivät saa hankkia itselleen mitään mukavaa tai välttämättömyydestä poikkeavaa, ja lihavia köyhiä yhteiskunnassa vasta arvostellaankin.
Yksilökokemusten kautta lukijalle avautuu maailma, jossa suomalaisten ei ole hyvä olla. Kovat asenteet maahanmuuttoa kohtaan muuttuvat ymmärrettävämmiksi, kun huomaa, miten paljon apua maassamme tarvitaan. Yhteiskunnallisiksi muuttuvat yksilötarinat ovat karuja kertomuksia: Joku on menettänyt toimeentulotukensa, sillä on saanut perinnöksi metsää. Sitä ei kuitenkaan huomioida, että perintö meni perikunnan velkojen maksamiseen. Useiden elämä on lähtenyt luisuun, kun on tavattu väärä henkilö ja jouduttu ottamaan toisenkin maksut omalle kontolle. On hienoa, että Vuoren ja Rannan teoksessa ääneen pääsevät köyhät, joiden olemassaolo halutaan useimmiten unohtaa. Osallistun teoksella Suomi(ko) 100 -haasteeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti