Niin vain alkaa kesä kääntää suuntaansa - iltaisin on jo hämmentävän pimeää. Tuntuu kummalta, että kesä on noin vain hujahtanut ohitse, eihän lämpimiä päiviäkään ehtinyt olla kuin kourallinen.
Tässä kuussa olen lueskellut paljon mutta lopettanut vain osan kirjoista; olen lukenut kaikenlaista pientä, lyhyttä, turvallista ja piristävää. Olen tutustunut moneen lapsuudensuosikkikirjaani, mutta toisaalta myös osallistunut naistenviikkoon.
Heinäkuussa olen lukenut seuraavat teokset:
Lafon: Pieni kommunisti joka ei koskaan hymyillyt (vahva lukusuositus!)
Kontula: Luokkalaki (tämäkin tärkeää asiaa, lukekaa!)
Pasi Hirvonen: Irti sanottu mies
Tiina Molander: Yyhoo
Mäkelä, Puustinen & Ruoho: Sukupuolishow (kattava perusteos feministiseen mediatutkimukseen)
Pöyliö: Ihmisen veri (taas yksi humoristinen vanhuskuvaus)
Alcott: Pikku naisia (paluu lapsuuteen)
Karjalainen: Uppo-Nalle (sympaattista lohtulukemista)
Virtanen: Seljan tytöt (paluu nuoruuteen)
Janosch: Pieni Panama-kirja
Janosch: Äiti, mistä lapset tulevat?
Aira Savisaari: Hemppa (lapsuuden rakas kirja, suosittelen pienokaisille!)
Kuratomi & Kakimoto: Otso-herran pato (jälleen kurkistus lapsuuteen)
Sarah Andersen: Big mushy happy lump (hihitystä)
Ihania lukukokemuksia on luvassa lisää. Kesken on niin Kytömäen Kivitasku, josta uhkaa tulla minulle tärkeä kirja, kuin Havasteen Lumen armo, joka päättää Vihat-sarjan. Syksymmälläkin on ilmestymässä niin monta kiinnostavan kuuloista kirjaa, etten oikein tiedä, miten päin olla, kun luettavaa taas kertyy niin paljon.
Kommentit
Lähetä kommentti