Naistenviikko: yksinhuoltajaäitiys (feministin kesä 8)

Tiina Molander: Yyhoo

Lempo Kustannus 2016

64 s.

Pisteitä: 4/5

Tiina Molanderin sarjakuvateos Yyhoo alkoi kiinnostaa minua, kun Lottovoittajien pöydässä - ja Luokkalaki-teokset tutustuttivat minut paremmin suomalaiseen köyhyyteen ja sen mukanaan tuomaan ongelmiin. Molanderin sarjakuvateoksessa pienituloisuutta lähestytään yksinhuoltajaäidin näkökulmasta: töitä ei ole, lapsi on energiajuomaa himoava teini, ruokaa olisi saatava ja laskut maksettava. 

Yyhoo koostuu tarinoista, jotka selittävät, millaista yksinhuoltajuus on. Kun kasvatusvastuu on vain toisella vanhemmalla, on oma aika vähissä, ja omakivaillat, jolloin lapsi on poissa, tuntuvat luksukselta. Köyhyys näkyy Molanderin teoksessa dyykkausruokina, ruoka-aikojen peruuntumisena ja laskujen maksamisen lykkäämisenä (on pakko lykätä). Teinikin on oppinut, ettei rahaa noin vain pyydetä omiin menoihin, ja sekä äiti että lapsi harmistuvat, kun elatusmaksuja ei kuulu. 

Molanderin piirustustyyli on hieman sumuinen, kaunistelematon. Naisen alaston vartalo on usein läsnä. Teoksen värit ovat ihanan maanläheisiä, violettia, ruskeaa, punaista. Tyyliseikoissa häiritsee ainoastaan se, että toisinaan tarinaa selittävät tekstit eivät kunnolla erotu taustastaan. Kaunokirjaimissa on oma elämisen sävynsä, mutta tietyllä väripohjalla niitä on hankalahkoa lukea. 

Kaiken kaikkiaan Yyhoo on rehellinen kertomus yksinhuoltajuudesta, yksin olemisesta, yksinäisyydestä ja köyhyydestä. Päähenkilö kamppailee monien yksityiselämän ongelmien kanssa: raha ja mies tekisivät hyvää, perhe olisi kyettävä ruokkimaan ja laskut maksamaan. Pienituloisten mahdollisuudet eivät ole samat kuin keskiluokkaisten, Molander osoittaa. Sisukkaalla asenteella pärjää jotenkuten, mutta rahan aiheuttamat ongelmat ovat todellisia ja konkreettisia.