Siirry pääsisältöön

Tekstit

Eka blogikuukausi!

Ja niin hurahti ensimmäinen blogikuukausi! Uskomatonta! En voi kieltää, etteikö bloggailu olisi kannustanut lukemaan: 11 kirjaa on minulle melkoinen saavutus. Tammikuut ovat tosin aina olleet hyvää aikaa lukea, ainakin näin opiskeluaikoina, loma jatkuu pitkälle, kiireet alkavat vasta myöhemmin. En odottanut kirjoittavani näin paljon, enkä oikeastaan uskalla odottaa sitä tulevilta kuukausiltakaan: seuraavaksi työn alla on John Irvingiä, ei siis mikään nopea projekti, luulisin. Voi olla, että luen samaan aikaan jotain muutakin, lyhyempää, sillä haluan jo päästä kirjoittamaan, tunnustelemaan luettua. Äkkiä tästä blogihommasta näköjään innostuu :) Blogini ensimmäiset yksitoista kirjaa: Ulla-Lena Lundberg: Jää Zinaida Lindén: Monta maata sitten Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse Pauliina Rauhala: Taivaslaulu Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus Miina Supinen: Liha tottelee kuria Lisa Genova: Edelle...

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys WSOY (2010) 298 s. Pisteitä: 3/5 "Hän avasi suunsa sanoakseen että itsensä kokeminen erityiseksi on pahin vankila, minkä ihminen voi itselleen rakentaa, mutta pysyi hiljaa. Hän muisti jälleen, miten opettaja oli istuttanut hänet luokan keskelle, jossa kaikki olivat tuijottaneet häntä kuin harvinaista eläintä, ja yhtäkkiä hänestä tuntui, että kaikkina noina vuosina hän ei ollut hievahtanutkaan tuosta paikasta." Rampa tyttö, sisarensa kadottanut poika, yksinäisiä, yhdessä ollessaankin, ovat yhdessä erikseen. Kipua, kaipuuta, arkuutta. Pienten hetkien voimaa. Kipu: Kaikki ihmiset ovat sisältä kipeitä. Jokainen kylpee omissa ongelmissaan, jokainen on kokenut menetyksen, tuskaa. Päähenkilöt lapsuudentraumoineen eivät ole ainoita, vaan kaikki henkilöt tuntuvat jotenkin vapisevan, olevan särkymispisteessä, yksin murheineen ja ajatuksineen. Alicen isä potee syyllisyyttä, vaimokin sairastuu, Alicen aviomies kaipaa tois...

Anni Polva: Varo rakkautta!

Anni Polva: Varo rakkautta! Karisto (1980) 242 s. Pisteitä: 3/5 " - Minä puhun kokemuksesta, minä, kun sanon, että me miehet olemme helisemässä teidän naisten kanssa. Tanssipaikoissa ei enää muuta olekaan kuin naisten kappaleita ja kaikenlaista miehenryöstöhottia, puhelin soi kaiken iltaa ja tyttö toisensa jälkeen yrittää houkutella meitä elokuviin lupauksella, että hän kyllä makdaa, ja kadulla saa tuon tuostakin jonkun tuttavantuttavan kainaloonsa. Olette kääntäneet porttikäytäväromantiikankin aivan päälaelleen yrittämällä väen väkisin suuhun, ellei mies ehdi pitämään heti puoliaan. Mutta syy ei liene teidän, vaan olosuhteiden. Meitä miehiä on kertakaikkiaan liian vähän, niin että teidän on tehtävä kaikkenne saadaksenne edes jonkinlaisen kampuran iloksenne ja iltojenne virkistykseksi." Auli, vihamies Yrjö, veto: nainen voi olla kaksi viikkoa vastaamatta yhteenkään huomionosoitukseen. Kaksiviikkoinen täysihoitolassa, stereotypialeikittelyjä. Hyvä mieli: Tiin...