Sivutiellä

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin HarperCollinsNordic 2017 (2012) Suom. Hanna Arvonen Kansi: Jenny Liljegren/ Shutterstock 412 s. Pisteitä:5/5 Tunnelma: Aaah, romanttista! <3 Annan harvoin - jos koskaan - chick lit -kirjoille viittä tähteä. Kaavamainen juoni, litteät hahmot ja jäykkääkin jäykemmät sukupuoliroolit ahdistavat, vaikka romanttista kertomusta elämäänsä kaipaisikin. Mhairi McFarlanen Sinuun minä jäin  ei ehkä poikkea genresisaruksistaan mutta onnistui silti hurmaamaan minut. Kaipasin romanttista rakkaustarinaa, ja sellaisen sain. Jos ole aina inhonnut viihdekirjallisuutta, ei ehkä kannata odottaa tältäkään liikoja, mutta jos kaipaat kevyttä, rakastettavaa, laadukasta hömppää, McFarlaneen kannattaa tarttua. Sinuun minä jäin on kertomus kahdesta entisestä ystävyksestä, Rachelista ja Benistä. Jo alusta asti on selvää, mitä tulee tapahtumaan, kun kaksikko kohtaa kymmenen vuoden jälkeen; tottahan McFarlane on kirjoittanut rakkaustarinan. Lukemisen ytim...

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? Karisto 2018 188 s. Kansi: Kati Rapia Pisteitä: 3/5 Kesäisen kevyenä välipalalukemisena ahmaisin kertaistumalta Nelli Hietalan uusimman nuortenromaanin, Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? Se on toinen osa Miiasta kertovassa kesäisessä nuortenkirjasarjassa, jonka keskiössä ovat tavalliset nuoren elämään liittyvät asiat. Tässä teoksessa Miia joutuu toisaalta pohtimaan, pitääkö hän enemmän Tanelista vai Jerestä, ja toisaalta ottamaan kantaa eläintensuojeluun. Miian ystävä Anna on nimittäin päättänyt käydä kuvaamassa sikalan todellisia olosuhteita, sillä lihansyönti ja tehotuotanto eivät ole maapallon hyvinvoinnin kannalta kestäviä valintoja.  Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen  on jokseenkin perinteinen nuortenkirja, joka käsittelee toisaalta ihastumista ja toisaalta eettisiä arvovalintoja. Nämä kaksi juonipolkua kulkevat teoksessa rinnakkain eivätkä mielestäni yhdisty toisiinsa niin tiukasti...

Aurinko paistaa, lämmin sää jatkuu, ja tämän kevään työt ovat oikeastaan ohi. On siis sopiva aika osallistua Kaikkea kirjasta -blogin järjestämälle Kevätlukumaratonille. Se alkaa oikeastaan vasta huomenna, mutta koska minulla on silloin muuta tekemistä, ryntään kirjapinoni pariin ihan pian. Luettavaa on taas kertynyt, ja suunnitelmissani on lukea sekä keskeneräistä että jotakin uutta. Pakkopullalukeminen ei oikein innosta, mutta haluan viimein saada Elif Shafakin Eevan kolme tytärtä  luettua, joten aloittanen maratonini sillä. Roxane Gayn toimittaman Not that bad -esseekokoelman lukemista saatan siirtää tuonnemmaksi - raiskauskulttuuria käsittelevät kirjoitukset ovat sen verran koskettavia, että niitä täytyy lukea hitaasti pohdiskellen. Sen sijaan haluaisin tarttua Jane Austenin klassikkoon, kurkistaa kehuttua MacKintoshia ja jatkaa Naiset sodassa -tietoteosta. Hyllyssä on onneksi valinnanvaraa, joten suunnitelmat saattavat vaihtua mieltymyksieni mukaan. Maratonini lähtee kä...