Sivutiellä

Iloista vappua! Alakosken uusin (parhaillaan kesken) ei hauskuuta mutta mietityttää kyllä. Kiinnostava, kritisoiva, keskusteluttava. Huhtikuusta tuli hieno lukukuukausi, luin yhteensä kymmenen teosta. Innostuin spontaanisti lukemaan runoutta, kokeilin vieraalla kielellä lukemista, ja löysin muutaman erityisen hyvän kertomuksen ja kokoelman. Jihuu! Olen tyytyväinen. Kirsti Kuronen: Ammeiden aika Zaharia Stancu: Miten sinua rakastinkaan Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James Sophie Kinsella: Shopaholic to the Stars Elias Koskimies: Ihmepoika Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Olen lukenut viime aikoina niin paljon - ja tehnyt välissä kaikkea muutakin - että täytyy palata alkukuun postauksiin muistaakseni, mitä muutamista kirjoista ajattelin. Mieleen on jäänyt vain joitakin tunnetiloja: Kuronen oli ih...

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Gummerus 2015 222 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Vau. Vaikuttunut.   "Kun äiti kumartuu sängyn ylle, tukka valuu korvien takaa ja osuu minua suukkojen mukana naamaan. Kun sanon äiti kumartuu, se on vielä tässä. Kun äiti kumartui, se menee jo pois. Isä ei puhu äidistä, koska se ei pysty sanomaan kumartui. Se ei pysty puhumaan menneeseen, se aloittaa toisinaan lauseen äidin nimellä, mutta jättää sitten kesken." Osuma: Tämä kirja osui. Vielä lukemista aloitellessa epäröin, vastaako romaani sittenkään odotuksiani, mutta oh, kyllä se vastasi. Taivaalta tippuvat asiat pitää sisällään niin hienoja kuvauksia surusta, traumasta ja odottamattomista sattumista, että kirjoitin muistiin epäilemättä monta sivullista tekstiä. Ahava ilmaisee olemista osuvin sanoin, eikä talovertauskaan tunnu tässä teoksessa loppuunkulutetulta. Nautin siitä, miten pienet ja konkreettiset asiat symboloivat suuria.  Sisäkkäiskertomukset: En yleensä arvosta s...

Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus WSOY 2000 124 s. Pisteitä: 2/5 Tunnelma: Hoh. Väsähdin nopeaan. Runoja vanhuudesta, kaupungista, pohjoisesta. Suomalainen elämä, suomalaiset vuodenajat, talvi ja kevät, pimeys ja valo. Vertailu: Vaelsin muutama päivä sitten kirjastossa hyvää luettavaa etsimässä. Runohyllylle päädyin vähän sattumalta, se oli sellainen spotaani päätös, nyt runoja. Sekä Slungan että Kejosen kokoelmat tarttuivat mukaan suunnittelematta. Slunga oli minulle hieno kokemus, mikä tuuri, että sellainen ajatuksia ja mielipiteitä nostattava teos sattui hyppysiini! Slungan lukeminen oli helppoa, oli helppo tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja. Kejosen kohdalla kävi jo alusta asti ilmi, etten ihan pääse mukaan. Runojen rytmiikka on sujuvaa ja eleetöntä, pidän lyhyistä runoista ja ajatuksista. Runojen teemoihin ja sanomiin en kuitenkaan onnistunut uppoamaan. Vanhuus tuntuu itselle niin kaukaiselta asialta, etten pystynyt samastumaan. Helsinkikään ei ole tuttu, intert...

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva Otava, Keskiyön kirjasto 2009 (1891) Suom. Jaana Kapari-Jatta 363 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Usch. Yllätyin ja ällötyin. "Mutta me emme saa nuoruuttamme takaisin. Meissä tykyttävä ilon syke hidastuu. Raajamme riutuvat, aistimme uupuvat. Me rappeudumme inhoiksi nukeiksi ja meitä jäytävät muistot intohimoista, joita pelkäsimme liikaa, ja väkevistä houkutuksista, joille emme uskaltaneet antaa periksi. Nuoruus! Nuoruus! Muuta ei maailmassa olekaan kuin nuoruus!" Nuori mies, rakkaus itseensä, omaan kuvaansa. Kaipuu ikuiseen nuoreuteen, iänkaikkiseen kauneuteen. Yllätys: Useimmiten klassikot yllättävät lukijansa positiivisesti. On oikeastaan kummallista, että vanhoista, aikanaan tai myöhemmin mainetta niittäneistä kirjoista puhutaan niin inhoten. Sana klassikko tuo jo itsessään mieleen vanhan, vanhentuneen, vaikean kielen, koukeroiset lauseet, pitkäveteisyyden. Wilden teoksessa, ainakaan uudessa suomennoksessa, mitään tällaista ei ...

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne Minerva 2008 95 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: ! Rankkaa, rajua, ravistelevaa. Vain ne kukat säilyvät täällä hengissä jotka vaativat vähiten kuten sinä, Liljaseni Väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, suvaitsemattomuus, ahdasmielisyys. Ravistelevia runoja yhteiskunnasta, ongelmista, Suomesta. Yhteiskunta: Slungan runoissa Suomi kulminoituu pieneen ahdasmieliseen kylään. Ollaan jumalan selän takana, jossakin, missä junat juuri ja juuri pysähtyvät . Ihmiset ovat vanhenneet, muutenkin kohta joutuvat routamaahan/hautuumaalle , nuoruus tällaisella paikkakunnalla vaikuttaa vaikealta. Elämä jatkuu naapurista otetun puolison kanssa, väki sikiää keskenään, mitään uutta ei kaupunkiin pääse. Slunga kuvaa suomalaista yhteiskuntaa rajusti, roisisti mutta myös todenmukaisesti, nostaa esiin ne ongelmat, joihin täällä väistämättä törmää: alkoholismi, väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdasmielisyys, itsemurhat, mielenterveysonge...