Siirry pääsisältöön

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani
Atena 2012 (2010)
Suom. Heli Naski
271 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Vruuuum! Vauhtia.


”Mitä jos lähdettäisiin reissuun?” se kysyi.
”Mitä?”
”Lomalle. Eihän meillä ole mitään tekemistä. Lähdetään yksinkertaisesti lomalle niin kuin normaalit ihmiset.”
”Mistä sä puhut?”
”Ladaan ja menoksi.”
”Se ei ole ihan sitä mitä normaalit ihmiset tekevät.”
”Mutta voitaisiin kyllä, eikö?”
14-vuotiaiden roadtrip, nuoruuden vapautta, kaahailua, seikkailua.

Kiitetty: Olen kuullut Ladaromaanista paljon hyvää. Sen arvoa nuortenkirjana on kiittänyt muun muassa Kirsi, ja myös Maija pitää kertojanääntä uskottavana. Herrndorfin romaanilla onkin omat ansionsa: se ei esimerkiksi selittele liikoja. Ylenpalttinen konkreettisuus ja asioiden avaaminen häiritsevät minua nuortenkirjoissa tuhottomasti; aivan kuin nuoret eivät kykenisi tekemään tulkintoja ja johtopäätöksiä rivien välistä. Ehkä kaikki eivät pystykään, mutta ainakin minulle lukemisen ilo muodostuu juuri siitä, että kaikkea ei sanota ääneen.

Vauhdikas: Herrndorfin romaani etenee vauhdilla - vaikka rämällä Ladalla liikutaankin. Pintapuolisesti kyse on kahden hieman risataustaisen pojan seikkailusta, mutta kirja viittaa toki moneen syvempään teemaan. Sytyin eniten kirjan alkupuolesta, siitä, miten Maik kuvaa yksinäisyyttään ja ulkopuolisuuttaan, ja siitä, miten poikien ulkopuolisuus yhdistää heitä. Aikuislukijana romaanissa kiinnosti ehkä eniten matkan merkitys ja se, miksi matkalle ylipäätään lähdettiin. Maikilla ja Tschickillä on elämässään paljon vapautta, ehkä vähän liikaakin.

Poikamainen: Ansioistaan huolimatta Ladaromaani jää minulle etäiseksi. Romaanille olennaisinta ovat seikkailut ja tapahtumat, poikien karkumatka, enkä minä oikeastaan ole vauhdikkaan roadtrip-lajityypin ystävä. Vaikka alkupuoli saikin minut pohtimaan teoksen teemoja, pelloilla ajelut, päättömät kaahailut ja poliisien pakoilut näyttäytyivät minulle lähinnä kaoottisena yrityksenä pitää kirja juonivetoisena. En voinut olla ajattelematta, että kirja on kirjoitettu poikia varten; olisi kiinnostavaa nähdä, miten kirja siinä tehtävässä onnistuu. 23-vuotiaana on jo vaikea päästä teinin mielen sisään - minulle kirja tuntui jotenkin lapsekkaalta, mutta toisaalta olen kuullut, että kirja on uponnut yläkoululaisiin vallan mainiosti. En ehkä ollut ihan kohderyhmää, ja siksi en viihtynyt. Hyvä mieli tuli kuitenkin siitä, että sain tutustuttua yhteen 2010-luvun nuortenkirjaan. Harvat toimivat niinkään hyvin kuin tämä.

Kommentit

  1. Luin Ladaromaanin kesällä ja tykkäsin tosi paljon kirjan riemukkaasta menosta. Kirjan huumori kolahti minulle, ja kansikin oli hieno kaiken muun hyvän lisäksi. Kiva, että luit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että pidit! Minulle tässä oli vähän liikaa toimintaa, mutta ei tämä hullumpi ole. Kannesta pidin minäkin.

      Poista
  2. Osaisiko joku kertoa tästä kirjasta enemmän?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti