Sivutiellä

Keväällä julistin innokkaasti, että aion selailla kansikuvia ja tarttua visuaalisuuden analysoimiseen. No höpöhöpö - en jaksanut innostua haasteestani kovinkaan, ja varsinkin loppukesästä en muistanut kansikuvia ollenkaan. Monta juttuideaa jäi toteuttamatta, mutta ehkä postaan kansista vielä joskus. Tämän verran sain kuitenkin aikaan: Timo K. Mukan Tabussa  on symbolisesti kiinnostava kansi. Andersenin nuortenkirja Lukossa   puhuttelee myös kansikuvallaan. Lehtisen nuortenkirja Rebekka ja kesäprinssi  on kansikuvaltaan varsin avoin ja paljastaa hyvin teoksen tunnelman. Yuri Herreran Maailmanlopun merkit  -teoksessa parasta olikin ehkä kansi... Kiitoksia teille, jotka olette postauksillanne olleet mukana haasteessa. Voitte jättää postauksen alle linkkejä teksteihinne. Yritän elvyttää itseäni jälleen postauskuntoon, mutta lukeminen ja kirjoittaminen tuntuvat tällä hetkellä varsin nihkeältä. Muutamia ihania kirjoja on luvun alla, mutta voi olla, että syksyn kii...

Löysin Maarit Verrosen teokset opiskeluaikanani. Nelisen vuotta sitten istuin parvekkeellani kesäauringossa ja ahmin Verrosen romaaneita ja novellikokoelmia. Kolhot, järeät kalliomaisemat, kiihkottomasti tyrskyävät meret ja pimeyttä hohkavat luolat tulivat tutuiksi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen, kirjailijan tuotannossa toistuva teema, peilautuvat aina varsin yksinkertaisista, karuista ja kaukaisista miljöistä.  Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä  on hyvä novellikokoelma niille, jotka arvostavat Verrosen analyyttista kerrontaa, syrjäytymisen tematiikkaa ja koruttomia miljöökuvauksia. Kuten kokoelman nimikin kertoo, kuvaa Verronen teoksessaan henkilöitä, jotka ovat joutuneet jollakin tavalla syrjään tavallisesta elämästä. Kokoelman avausnovellissa Vapaus minäkertoja on juuri päässyt vankilasta ja kaupunki muuttunut. Rangaistus-kertomuksessa puolestaan piileskellään pahoja asioita, ja Unelma riittävästä levosta -tarinassa naishahmo pääsee lepäämään ja rentoutumaan vasta alzh...

Juupa juu, Sirri maratonilla - juoksemisesta ei tietenkään ole kyse. Sen sijaan kyse on mielenrauhasta: viime viikon lukumaratoniin en ehtinyt mukaan, vaikka olen kaivannut asettumista jo jonkin aikaa. Niinpä lueskelen ylhäisessä yksinäisyydessäni tänään ja huomenna; syksyn maratoneihin  ilmoittauduin mukaan, mutta työkiireet saattavat vielä viedä veronsa. Niinpä katsoin - samoin teki poikaystäväni - parhaaksi ryhtyä lukemaan nyt, kun aikaa rentoutumiselle on.  Kirjastosta ja kirjahyllystäni olen napannut luettavaksi seuraavia teoksia: Nirosen Tähdenpeiton , Walkerin Meridianin , Konstigin Ahneet ja viattomat , Maarit Verrosen Löytöretkeilijän , Hetekivi Olssonin Tämä ei ole lasten maa ja muutaman muun (etupäässä novellikokoelma-) teoksen. Eväinä on torilta ostettuja marjoja: tuoreet karviaiset, mustaherukat ja pensasvadelmat maistuvat. Odotan jo innolla puolukka-aikaa, mutta aurinkoisiin, keltapunaisiin syyspäiviin on vielä hetki.  Bloggaaminen on sujunut nihkeä...