maanantai 28. elokuuta 2017

Maarit Verronen: Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä

Löysin Maarit Verrosen teokset opiskeluaikanani. Nelisen vuotta sitten istuin parvekkeellani kesäauringossa ja ahmin Verrosen romaaneita ja novellikokoelmia. Kolhot, järeät kalliomaisemat, kiihkottomasti tyrskyävät meret ja pimeyttä hohkavat luolat tulivat tutuiksi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen, kirjailijan tuotannossa toistuva teema, peilautuvat aina varsin yksinkertaisista, karuista ja kaukaisista miljöistä. 

Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä on hyvä novellikokoelma niille, jotka arvostavat Verrosen analyyttista kerrontaa, syrjäytymisen tematiikkaa ja koruttomia miljöökuvauksia. Kuten kokoelman nimikin kertoo, kuvaa Verronen teoksessaan henkilöitä, jotka ovat joutuneet jollakin tavalla syrjään tavallisesta elämästä. Kokoelman avausnovellissa Vapaus minäkertoja on juuri päässyt vankilasta ja kaupunki muuttunut. Rangaistus-kertomuksessa puolestaan piileskellään pahoja asioita, ja Unelma riittävästä levosta -tarinassa naishahmo pääsee lepäämään ja rentoutumaan vasta alzheimeriin sairastuttuaan. 

Verrosen luomat hahmot ja heidän elämäntarinansa ovat todella kiinnostavia. Löytöretkeilijä-kokoelmaa on helppo lähestyä, sillä novellit ovat lyhyitä mutta kuitenkin ajatuksia herättäviä. Ne jättävät pohtimaan naisen asemaa, syrjäytyneiden huomioimista ja karuja elämäntarinoita. Samalla tulee ihasteltua sitä, miten vähäeleisesti Verronen pystyy luomaan uskottavia, synkkäreunaisia maailmoja.

Iso peukku kerronnalle 

Verrosen novellikokoelmasta nostan esiin kertomuksen Rangaistus. Se ansaitsee peukutuksensa kerrontansa vuoksi: novelli tiivistää jotakin olennaista Verrosen kielellisistä keinoista ja lahjakkuudesta. Rikoksen tehnyt Pakenija on jäänyt piilottelemaan urheilustadionin pimeään nurkkaukseen. Verronen kertoo Pakenijan tarinaa totutusti: kerronta analysoi hahmon tunteita muttei ota niihin kantaa, virkerakenteet ovat usein varsin lyhyitä, ja kerronta harppoo tyynesti aikakausien yli. Verrosen kertojaäänessä on jotakin varsin omaperäistä, ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen. 

Maarit Verronen: Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä
Tammi 1999
127 s.
Pisteitä: 5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti