Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus 2015
222 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Vau. Vaikuttunut. 
"Kun äiti kumartuu sängyn ylle, tukka valuu korvien takaa ja osuu minua suukkojen mukana naamaan. Kun sanon äiti kumartuu, se on vielä tässä. Kun äiti kumartui, se menee jo pois. Isä ei puhu äidistä, koska se ei pysty sanomaan kumartui. Se ei pysty puhumaan menneeseen, se aloittaa toisinaan lauseen äidin nimellä, mutta jättää sitten kesken."
Osuma: Tämä kirja osui. Vielä lukemista aloitellessa epäröin, vastaako romaani sittenkään odotuksiani, mutta oh, kyllä se vastasi. Taivaalta tippuvat asiat pitää sisällään niin hienoja kuvauksia surusta, traumasta ja odottamattomista sattumista, että kirjoitin muistiin epäilemättä monta sivullista tekstiä. Ahava ilmaisee olemista osuvin sanoin, eikä talovertauskaan tunnu tässä teoksessa loppuunkulutetulta. Nautin siitä, miten pienet ja konkreettiset asiat symboloivat suuria. 

Sisäkkäiskertomukset: En yleensä arvosta sisäkkäiskertomuksia. Minusta ne tekevät kirjasta vaikealukuisen ja johdattavat sekä lukijan että päätarinan harhapoluille. Ahavan tekstissä tämäkin onnistuu. Tekisi vain mieli huudahdella, miten kauniisti ensimmäisen osion Hercule Poirot -kertomukset ja äidin kertomat sadut kuvasivat sitä, miten ihminen toivoo kaiken sujuvan kuten aina ennenkin. Poirot oli suorastaan erinomainen vertaus rutiineille, sille, miten elämän pitäisi sujua suunnitellusti. Äidin saduissakin kaikki toistui aina samana, kunnes tarina jäi sitten kesken. Vakuutuin Ahavan kertomuksenrakentelusta täysin.

Talo: Talo, tuo vanha vertauskuva minuudelle, ihmisen sisässä tapahtuville asioille. Ahavan romaanissa taloilla ja kodeilla on todella suuri rooli. Koti, jota luuli turvallisuuden pesäksi, paljastuukin lahoavaksi, väärien asioiden kannattelemaksi. Turvallisuuden ja hallinnan tunne eivät kestäkään, elämä yllättää väärinä aikoina. Kaikkialta tulvii sahanpurua. Sahanpurutalo oli minusta ihana nimi talolle, jossa perustat murenevat suuren tragedian äärellä. Annu-tädin suuri kartanokin oli minulle kiinnostava miljöö, kymmenet tyhjät huoneet, suuri tila ihmisen ympärillä. Koteja remontoidaan, paikataan, perhesuhteista pidetään huolta, kunnes aina jokin yllättää. Kotitalon lahoamisen myötä lahoaa myös oma elämä:

Minä haluan, että on ovi josta voin juosta ulos, kun tarve tulee. Haluan, että minulla on turvallinen kolo ja sitten reitti, josta pääsen ulos. Mutta tässä talossa ulko-ovia on liikaa: yksi etupihalle, toinen takapihalle, sitten vielä omansa kellariin ja puuvajaan. Ja kaikista niistä pääsee sekä ulos että sisään.
Tästä talosta on vaikea saada otetta. Seinillä ja ovilla on eri aikamuotoja – tuossa oli, tässä ei enää, tuohon voisi laittaa. En minä näitä neljää ulko-oveakaan ollut tajunnut, ennen kuin sitten yhtenä yönä valvoin ja aloin taas kuvitella tulipaloa.
Lohtu: Taivaalta tippuvat asiat osoittaa, että elämä on sattumanvaraisuuksia täynnä. Kaikkea ei mitenkään voi ennakoida, vaan asioita vain tapahtuu. Sattumanvaraisuus pelottaa ja kauhistuttaa, koska ihminen tarvitsee elämäänsä myös järjestystä, rutiinia, tunteen siitä, että voi vaikuttaa omaan elämäänsä. On oltava sunnuntai-iltoja, joina perhe katsoo Poirotia ja reagoi aina samalla tavalla. On oltava oman elämänsä Poirot, pidettävä lankoja kasassa, aavistettava tuleva. Hallinnan tunne on tärkeä, mutta se on myös illuusiota. Kaikkea ei voi määrätä ennalta. Pahoja asioita tapahtuu, ja tavallaan koen lohdullisena sen, että usein pahat asiat ovat sattumaa. Niin ei ole määrätty tapahtuvan, niin ei ehkä pitänyt käydä, kävi kuitenkin, huonon onnen, sattuman takia. Kaiken surun keskellä Ahavan kirja herättää vahvan toivon ja lohdun. 

Kommentit

  1. Tämä oli minunkin mielestäni tämän vuoden hienoimpia lukemuksia (Keksin sanan juuri ihan itse enkä malta olla käyttämättä). Itse en tullutkaan paljon kiinnittäneeksi huomiota talosymboliikkaan, mutta totta! Sahanpurut rapisevat niin talon seinien välissä kuin elämän tuttujen rakenteiden raoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sana! :) Symbolinen ja kiinnostava kirja on kyseessä.

      Poista

Lähetä kommentti