Siirry pääsisältöön

Kuka meitä lukee?

Ruotsinkielisissä blogeissa kohisee. Silmiini osui muutama postaus siitä, ketkä kirjablogeja oikeastaan lukevat, ja innostuin pohtimaan aihetta perjantain kunniaksi. 

Enligt O -blogissa pohditaan, miksi kirjoittaa kirjablogia ja kenelle noita tekstejä tuleekaan kirjoittaneeksi. Bokblomma-blogin Linnea on miettinyt samaa ja todennut, että hän kokee kirjabloggaajat pieneksi joukoksi, jossa luetaan toisten blogeja ja kommentoidaan niitä. Ei-bloggaaviin lukijoihin törmää harvemmin. 

Lukijakysymys on ollut minun mielessäni. Olen mieltänyt oman blogini tällaiseksi pikkuruiseksi: en kuulu alan suurimpiin nimiin, ja itsesuojeluvaistoni on kehottanut minua pitämään tarkkaa huolta anonymiteetistani. Olen toisinaan ollut huolissani siitä, lukeeko blogiani oikeastaan kukaan, mutta samaan aikaan kipristellyt sen kanssa, etten oikeastaan välitä mainostaa itseäni enkä tehdä itseäni tykö yhtään enempää kuin mitä nyt teen. En ole pyytänyt arvostelukappaleita enkä edes julkistanut bloggaajaminäni sähköpostiosoitetta. Kirjasto ja omat ostokset ovat riittäneet minulle tähän saakka, ja vaikka ajatus uutuuskirjoista houkuttelee, koen bloggaamisen silti miellyttävämpänä silloin, kun saan itse määrätä lukemistoni. Samaa pohtii Bokblomman Linnea. 

Mitä tulee kirjablogin lukijoihin, yhdyn näkemykseen siitä, että olemme pieni (tai kylläkin melko suuri) joukko kommentoimassa toistemme blogeja. Minä kuitenkin näen tämän nimenomaan loistavana asiana - kirjablogien pariin kääntyvät ne ihmiset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet kirjoista ja lukemisesta. Se on helpottanutkin minua esimerkiksi silloin, kun olen postannut vaikkapa feminismistä - en ota mitenkään annettuna sitä, että saamani kommentit ovat aina olleet asiallisia (kiitos kaikille!). Kirjablogeissa tavoittaa maailman, jossa kirjoista keskusteleminen on sallittua. Aivan liian usein harmittaa, ettei tosielämässä pääse keskustelemaan yhteisistä lukukokemuksista; ehkä pitäisi perustaa lukupiiri. Toisaalta en toivo, että kirjablogimaailma sulkeutuu sisäpiiriksi, jossa uusia tulokkaita katsotaan pitkin nenän vartta (ei, emme ole sellainen!). 

Enligt O kysyy postauksessaan, onko blogi kuoleva tekstilaji. Olen miettinyt samaa itsekin: muistan ajan, jolloin oli modernia ottaa tekstilajiesimerkiksi blogiteksti - nyt tuntuu, että blogitekstin kirjoituttaminen oppilailla on lähestulkoon sama kuin he raapustaisivat tavallista päiväkirjaa (jonka kirjoittamista suosittelen 11 vuoden kokemuksella lämpimästi). Ei somessa enää juurikaan linkkailla blogeihin - vlogit ovat korvanneet kirjoitetut tekstit. En usko, että bloggaaminen on enää kovinkaan kauaa muodikasta, mutta toisaalta ainakin kirjablogimaailma tuntuu niin monipuoliselta ja vahvalta, että olemme tuskin ihan heti katoamassa täältä. 

Enligt O:n postauksessa nostetaan esiin myös se, millaisiksi teksteiksi kirjablogipostaukset ovat muuttuneet. Enligt O tuntuu harmittelevan postauksia, jotka rakentuvat pitkälti takakansitekstien tai kustantajien esittelyjen varaan ja joissa bloggaajan oma tuotos jää vähemmälle. Kun aloitin kirjablogini, pohdin paljonkin sitä, millaisia tekstejä haluaisin tuottaa. (En ole vieläkään täysin selvillä siitä, ja kaipaan jotakin vähän omaperäistä). Sen tiesin, että en halua kaataa lukijan niskaan arkillista juonikuvioita - olen pyrkinyt pitämään juonikuvaukset minimissään, mikä on toisinaan hankaloittanut bloggaamista. Mitä uskallan kertoa tapahtumista? Mitä en halua mainita? Juonikuvauskammoni linkittyy pitkälti myös ammattimaisiin kirja-arvioihin, joilla olen joskus onnistunut pilaamaan oman lukukokemukseni, kun juonta on avattu ainakin kirjan puoleenväliin saakka. Tavoittelen itse analyyttista ja tulkitsevaa, en niinkään referoivaa tekstiä. Alkuperäinen, blogin aloittamista motivoiva ajatukseni oli syventää omia tulkintojani lukemistani kirjoista. 

Vaikka olen ollut kirjabloggaaja kohta kaksi vuotta (!!), en ole vieläkään muuttanut muihin somekanaviin. Blogi pitkine päivityksineen on palvellut minua hyvin. Olen löytänyt itseäni kiinnostavia aiheita, joista olen blogannut lukukokemusten ohella. Feminismi ja koulu heijastuvat teksteihini. Olen valtavan iloinen siitä, että minulla on tällainen paikka (kirjoitin ensin kanava, mutta se kuulosti vanhanaikaiselle), jossa voin kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista. En vielä huolehdi oman blogini kohtalosta: kirjoja on luettavana, ja niistä tekee mieli kirjoittaa. Tekstilajien ja -maailmojen muutos mietityttää silti. 

Oletteko te huolestuneet blogimaailman tulevaisuudesta? Entä millaisina teksteinä kirjablogipostaukset näyttäytyvät teille nyt? Mitä tulevaisuudessa mahtaa tapahtua?


Kommentit

  1. Hyvää pohdintaa. Vaikea sanoa, ketkä lukevat kirjablogeja, mutta sen tiedän, että kommentoijat ovat oikeastaan aina toisia bloggaajia. Tämä on nyt hauska harrastus. Tulevaisuudesta en tiedä. Ehkä silloin keksitään jokin vielä parempi tapa jakaa lukukokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - enpä itsekään oikeastaan uskaltaunut kommentoimaan mitään minnekään ennen kuin aloin itse blogata ja koin olevani tarpeeksi tasavertainen ilmaistakseni mielipiteeni. Minä odotan tulevaisuudelta sitä, että löydän live-elämästä ihmisiä, joiden kanssa puhua kirjoista säännöllisesti. Lisää tekniikkaa en tähän hommaan varsinaisesti kaipaa.

      Poista
  2. Olen ollut blogini ajan google plussassa ja vuosi sitten liityin Goodreadsiin, joka on maailmanlaajuinen kirjaverkosto. Olen kyllä pysytellyt suomalaisten kirjabloggaajien maailmassa, mutta monet kirjoittavat englanniksi, itse suomen kielellä. Kokeile Goodreadsia. Minä tykkään, sillä kirjamaailma on todella laaja. Facebookiin liityin myös heti kun avasin blogin, mutta siellä ei ollut ketään vielä silloin 4,5 vuotta sitten, nyt kun liityin takaisin niin siellä on valtavasti bloggaajia, kirjailijoita ja kustannustoimittajia. Tulee samanlainen fiilis kuin kirjamessuilla.
    En siis ole huolissani blogimaailman tulevaisuudesta. Ja täällähän voi olla niin kuin itse haluaa. Lainaan kirjastosta kirjat. Toisinaan kustantajat ja kirjailijat pyytävät arvostelemaan jonkun kirjan, mutta olen pitänyt minimissä, sillä en halua hukkua kirjoihin.
    kirjablogipostauksia on monenlaisia, hyvin yksityiskohtaisia tai kirjan sisällöstä ei saa juuri selvää. Kun olen lukenut hyvän postauksen, on monesti käynyt niin, että olen saman tien varannut kirjan luettavaksi.
    Tulevaisuus blogimaailmassa on täynnä uusia mahdollisuuksia. Bloggaaminen on niin henkilökohtainen juttu, että se on kiva pitää omana harrastuksena niin kauan kuin tykkää siitä. Itse kirjoittelen tietokoneella, vaikka blogeja ei olisikaan.
    Muuten tuo päiväkirjan kirjoittaminen kotitehtävänä vihkoon on todella hyvä keino saada lapset kirjoittamaan ja hallitsemaan kynän käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goodreads on kieltämättä houkutellut minuakin, mutta en ole vielä tehnyt mitään konkreettista hankkeen edistämiseksi.

      Tosiaan: kirjablogimaailmassa voi esiintyä omalla tyylillään, ja se on hyvä niin. Minusta on huippua, miten erilaisia kirjablogitkin ovat, vaikka helposti ajattelisi, että kaikki kirjoittavat samantyyppisiä tekstejä. Nyt parin vuoden jälkeen alkaa olla tuttu monen kirjoittajan ja heidän tekstiensä ja aiheidensa kanssa. Pidän siitä, miten persoonallisiksi blogit muodostuvat.

      Poista
  3. Kiinnostaa pohdintaa ja yritän nyt kuumepäissäni tähän vastata, kun mieli tekee.

    Kirjablogeja lukevat varmasti enemmistönä toiset kirjabloggaajat, mikä on minustakin kiva asia. Mutta minä myös tiedän, kun minulle on kerrottu, että työkaverit ja opiskelukaverit sekä oma perhe ja muut kaverit lukevat blogiani ainakin satunnaisesti. Se joskus vähän hirvittää kun joku työkaveri puhuu jostain postauksestani. Sitä miettii, että hitto tuo siisti ja super ammattitaitoinen tyyppi on lukenut raapustuksiani, että miten tässä nyt oikein olisi. Vähän hävettää. Mutta haluan kirjoittaa omalla nimelläni ja kasvoillani ja sen antamissa raameissa myös kirjoitan.

    Bloggaamisesta yleensä niin minäkin pyydän aika vähän arvostelukappaleita, mutta en näe niitä (omalla kohdallani) negatiivisena asiana. Jos on joku todella kiinnostava, saatan pyytää sen ja lukea, mutta samalla tavalla olisin sen lukenut, jos olisin kirjastosta hakenut. Se on tietty eri asia jos blogissa ei muuta olekaan ja lukemiseen tulee joku pitäisi-fiilis.

    Minusta on hassua, että blogien kuolemasta puhutaan niin paljon. Onhan se totta, että muut mediat ja esimerkiksi videot ovat olleet jo pitkään nousussa, mutta en kovin herkästi näe niiden korvaavan kokonaan tekstejä. Varsinkin näin kirjablogimaailmassa tekstin arvo on vielä aika suuri ja vaikka olenkin nyt aika pieni otos, niin ainakin itse mieluummin luen kirja-arvostelun kuin katson videolta. Tosin itse olen "laajentanut" blogia twitteriin ja facebookiin ja minusta se on antanut bloggaamiselle lisäpointtia, sillä niissäkin tulee nykyään jonkin verran saatua kommentia ja kommentoitua muiden juttuja. Twitter on esimerkiksi hyvä paikka olla yhteydessä kirjailijoihin, jos sellainen kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvää pohdintaa tuosta kirjablogien kuolemasta - tai kuolemattomuudesta. Totta on tosiaan tuo, että luulisi ainakin meidän kirjabloggaajien arvostavan nimenomaan kirjoitettuja tekstejä. Itseäni toisaalta kiehtovat eri medioita ja toteutustyylejä käyttävät, rajoja rikkovat tekstilajit, mutta niin kauan kuin en omalla nimelläni kirjoita, en myöskään ota vlogielementtejä haltuun. En sitten tiedä, onko visuaalisuuden jatkuva lisääntyminen jonkinlainen uhka (kuviteltu tai todellinen) kirjoitetuille teksteille. Ihmiset haluavat lyhyttä, kuten yllämainituissa blogeissa todettiin, ja pitkät postaukset eivät vastaa tarpeeseen (vaikka lukutaito ja pitkien tekstien lukeminen ovat tärkeitä asioita). Kuvista on helpompi napata oleellinen lyhyesti, kun ei jakseta keskittyä. Tämä kehitys huolestuttaa paitsi lukijana ja bloggaajana, myös äikänopena.

      Tuo on jännä, miten sitä arastelee omaa bloggaamistaan - minä olen kertonut vain harvoille valituille tutuille, että kirjoitan blogia. Monesti pyydän saada säilyttää anonymiteettini. Sitten toisaalta mietin, miksi ihmeessä minä ujostelen. Miksei omasta harrastuksestaan ja itse tuottamistaan teksteistä saisi olla ylpeä? Sinunkin blogi on niin upea ja tekstejäsi kiva lukea, että en ihmettele, että ihmiset kommentoivat ja keskustelevat :)

      Poista
  4. Olen varma että meitä ei-bloggaavia lukijoitakin on paljon, mutta emme varmaankaan usein kommentoi. Itsekin tunnustan kommentoivani ensimmäistä kertaa, vaikka olen seurannut sinua jo pitemmän aikaa. Hetkinen, tuo kyllä kuulostaa aika pahaenteiseltä, vaikka ei ollut tarkoitus!

    Tunnustettakoon tässä nyt julkisesti, että olen kirjastonhoitaja. Etsin blogeista paitsi lukuvinkkejä itselleni, niin toisinaan myös apua aineistovalintaan töissä. Pääsääntöisesti kirjastothan tilaavat kirjansa jo hyvissä ajoin (kevään kirjavalinnat ovat juuri alkaneet), mutta pienessä kirjastossa esim. kevään esikoisia hankintaan monesti vasta sitten, kun niistä näkee hyviä arvioita tai ne ovat esillä mediassa.

    Lisäksi saan blogeista näppärästi tietoa niistä kirjoista, joita en itse lue. Sitten kun asiakkaat pyytävät suosittelemaan jotain kirjaa (näin tapahtuu pienessä kirjastossa vielä yllättävän usein), niin on sitten ainakin jonkinlainen käsitys kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva saada ääneen myös ei-bloggaava lukija 😊 Kirjablogeista on tosiaan apua, kun etsii hyvää luettavaa tai haluaa tietää, mitä mieltä jostakin teoksesta on oltu. Minäkin äikänopena hyödynnän sumeilematta toisten bloggaajien listoja ja suosituksia, kun kaipaan nuorille luettavaa.

      Poista
  5. Minä löysin blogisi vasta äsken. Olen itsekin miettinyt kaikkia näitä samoja kysymyksiä, joita tässä esitit. Itselläni on vähän alemmuuskompleksi bloggaajana, kuvittelen, että kaikki muut ovat jotain ammattilaisia. Toiseksi on ristiriita siinä, että haluan lukea kirjavinkkejä toisista blogeista, mutta toisaalta pelkään, että kirjoitan sitten omiin postauksiini kaikki samat jutut, mitä muut ovat jo sanoneet. Jos ei lue mitä muut kirjoittavat, tulee ainakin oltua omaperäinen - tai no, ainakin toivottavasti... Mutta kyllä minusta kirjablogit ovat mielenkiintoisia, haluan seurata niitä ja toivon, etteivät ne katoa minnekään kehityksen myötä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon alemuuskompleksin varsinkin blogini alkuajoilta. Nykyään tuntuu, että oma ääni on alkanut löytyä. Sitä paitsi kirjabloggaajat ovat varsin suvaitsevaista porukkaa - täällä ei minun mielestäni ole kilpailua (paitsi ehkä bloggaajien oman pään sisällä) siitä, kenen blogi on paras. Kaikkien ääniä tarvitaan :)

      Minäkin monesti mietin, vaikuttavatko toisten kirjoittamat postaukset omiin kirjoituksiini. Uskon, että ne vaikuttavat - mutta toisaalta, mitä sitten? Toisinaan on ihan hyväkin saada toisilta vähän näkökulmia teoksen tarkasteluun. Tämä toisten postausten lukeminen on kuitenkin käytäntö, jossa lienee aika paljon vaihtelua. Joskus luen ise etukäteen, joskus vasta, kun oma postaukseni on valmis.

      Poista
  6. Sirri, sulla on tässä postauksessa paljon kiinnostavia kysymyksiä ja varmasti niitä jokainen kirjabloggari aina välillä pohtii.

    Minä aloitin anonyymisti tai olin siis aluksi vaan Omppu, mutta sitten aloin kirjoittaa ihan avoimesti nimelläni. Se ei ole muuttanut mitään mihinkään suuntaan kirjoittamisessani. Olen myös twitterissä ja instassa ja blogillani on facebook-sivu. FB:sivulla kirjoittelen kaikenlaista epävirallisempaa kirjoihin liittyvää. Mulle on luontevaa kirjoittaa, enkä pidä todennäköisenä että siirtyisin vloggaamiseen, mutta en nyt siitäkään mene vannomaan, että ei koskaan.

    Luulen oikeastaan niin päin, että jengi kyllästyy vähitellen jatkuvaan visuaaliseen tulvaan ja teksti nousee uudestaan arvoonsa.

    Syksyn lehti kirjoittaa tuossa edellä muiden blogien vaikutuksesta omaan kirjoittamiseen. Alussa tein niin, että en lukenut muiden juttuja ennen omaa tekstiä, mutta nykyisin kyllä luen, enkä ole huomannut, että se vaikuttaisi siihen, mitä itse kirjoitan. Jos jossai toisessa blogissa on kiinnostava juttu saatan ottaa sen omassa kirjoituksessani esiin, joka on mukava tapa pohtia toisen bloggarin kirjoittamaan vähän tarkemmin.

    Kommentteja mullekin jättää pääasiassa muut bloggarit, mutta välillä myös kommentteja ovat jättänet muutkin ja se on todella mukavaa. Usein on käynyt niin, että kommenteissa on tullut kiinnostavaa juttua ja toivoisinkin, että ihmiset rohkeammin kommentoisivat.

    Kiitos hienosta tekstistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Visuaalinen tulva on kyllä nykyään melkoinen, ja kuvien määrä on välillä rasittavan suuri. Voit olla oikeassa siinä, että tekstejä ja niiden visuaalista minimalistisuutta aletaan taas myöhemmin arvostaa.

      Kommenttien saaminen on kyllä tosi mukavaa, ja olen ollut viime päivinä ilahtunut siitä, että tämä kirjoitus on herättänyt monissa ajatuksia. Minustakin on hienoa, että muutkin kuin bloggaajat tulevat kommentoimaan: kuten yllä Syksyn lehdelle totesin, kaikkien ääniä tarvitaan.

      Poista

Lähetä kommentti