Ihmisen hyvyys ei ole sidottu uskoon - Marko Annalan Paasto

Marko Annala: Paasto
Like 2018
284 s.
Pisteitä: 5/5
"Myös mysteereistä suurin, Pyhän Hengen kosketus, on vältellyt minua. En ole tuntenut Jumalan läsnäoloa vuosiin. Olen koettanut pitää uskonnollista minääni hengissä rutiinien ja seurakuntayhteyden avulla, mutta hengellinen minäni ei ole saanut kokea Pyhän kosketusta sen enempää kuin kirjapinoni pölyhuiskaa. Eusebiuksen kirkkohistoria on kandilehdeltään kellastunut, mutta sisältä ehjä; minä olen vielä ensimmäistä harmaata hiusta vailla mutta sisältä pölyssä."
 Marko Annalan toisessa romaanissa Paastossa keski-ikäinen Matias kohtaa uskonkriisin. Rakas, kristitty vaimo on lähdössä ulkomaille lähetystyöhön, kun Matias päättää jysäyttää tunnustuksen: hän ei usko enää Jumalaan. 

Paastossa on paljon lähtemistä. Matias haluaa lähteä uskosta - hän ei koe enää yhteyttä Jumalaan. Jotta päähenkilön sisäisestä kamppailusta tulisi yksinäisempi ja ehkä avoimempikin, lähtee myös vaimo, ulkomaille lähetys- ja opetustyöhön. Myös Matiaksen mummo on lähdössä: sairas vanhus on odottanut kuolemaansa jo pitkään. Myös lyhyt mutta merkityksellinen kohtaaminen Tessan kanssa päättyy lähtemiseen. 

Annala käsittelee romaanissaan ihmisen suhdetta uskontoon ja ei-uskomiseen. Ortodoksinen paastoaika, jota Matias viettää yksin, pakottaa miehen kohtaamaan ja tunnustamaan oma tilanteensa. Uskosta ei tunnu löytyvän selitystä, lohtua eikä turvaa, eikä tieto siitä, että uskonkriisi voi olla Jumalan asettama koettelemus, rauhoita Matiaksen mieltä. Kun Matias antaa itsensä luopua uskosta, hän sallii myös menneisyytensä ja tulevaisuutensa, kipukohtiensa ja haaveidensa, tulla pintaan. Samalla hän pohtii, maksaako uskosta erkaantuminen hänelle liikaa: ehkä työtoverit, vaimo ja mummo eivät ymmärrä. 

Paastossa uskontoa ei käsitellä tuomitsevasti muttei toisaalta idyllisellä romantisoinnillakaan. Annalan sanoma tuntuu pikemminkin olevan se, että ihminen voi olla hyvä ja onnistua elämässään, uskoipa hän Jumalaan tai ei - kummatkin polut ovat mahdollisia ja yhtä oikeita. Jumala saattaa kadota elämästä mutta se voi myös palata, eikä kaikki kaadu siihen, että uskostaan luopuu. Matiaksen tarinan kautta Annala näyttää, että toisinaan on tärkeä tulla tietoiseksi omasta menneisyydestään ja kohdata kipunsa ilman, että ne näyttäytyvät Jumalan määrääminä kokemuksina. Kipukohdat, kuten vanhempien kuolema ja lapsettomuus, on koettava niin henkisesti kuin fyysisestikin, jotta ihminen voi muodostaa ehjän suhteensa itseensä, muihin ja ehkä myös Jumalaan. 

Paasto paljastaa Mokoma-yhtyeestä tunnetun Annalan taitavaksi sanankäyttäjäksi. Romaani on rakennettu huolella, ja sen uskonnollinen kuvasto saa miettimään omaa suhdetta uskontoon. Suosittelen luettavaksi - riippumatta siitä, miten suhtaudut uskoon ja jumaliin. 


Kommentit