Kerttu Saarenheimo: Katri Vala, aikansa kapinallinen

Kerttu Saarenheimo: Katri Vala, aikansa kapinallinen

WSOY 1984

374 s.

Pisteitä: 4/5

Oksan hyllyltä -blogissa käynnistettiin kuun alussa Naisen tie -haaste. Naisen tie on blogimaailman vastine sille tosiseikalle, etteivät syksyn uutuuselämäkerrat juuri nosta esiin naisten tarinoita. Jokseenkin vastenmieliseltä tuntuu, että 100-vuotiaassa Suomi puhuu itsestään tasa-arvoisena valtiona. Silti tietyt konkreettiset ilmiöt, kuten vaikkapa miespanoitteisuus elämäkerroissa, paljastavat, että yhteiskunnassamme ääni annetaan usein mieluummin miehelle kuin naiselle. 

Feministinä lähdin tietysti mukaan haasteeseen, jossa naisille annetaan ääni ja tila. Pohdiskelin jonkin aikaa, mitä oikein lukisin haasteeseen - en ole elämäkertojen ystävä, ja autofiktiivisiä romaaneitakin luen harvakseltaan. Mieleeni muistui kuitenkin eräs elämäkerta, jota tapailin kiihkeässä yläasteiässäni: Kerttu Saarenheimon kirjoittama elämäkerta runoilija Katri Valasta. 

Katri Vala, aikansa kapinallinen on monipuolinen katsaus runoilija Valan elämään ja tuotantoon. Katri Vala tunnetaan suomalaisen runouden uudistajana: hän on yksi ensimmäisistä runoilijoista, jotka toistuvasti välttivät säännöllistä runomittaa ja ryhtyivät tuottamaan vapaamittaisia runoja. Tämän lisäksi Vala tunnetaan osana Tulenkantaja-runoilijaryhmää. 

Minä ilahduin tässä teoksessa nimenomaan siitä, että Saarenheimo painottaa vuoroin Valan henkilökohtaista elämää, vuoroin tämän tuotantoa. Elämänkaaren tapahtumat taustoittavat kunkin runokokoelman syntyä, jolloin runot, teokset ja niiden teemat aukeavat elämäkerran lukijallekin eri tavalla. Saarenheimon teos onkin jäsennelty varsin mainiosti, ja se tarjoaa kiinnostavaa luettavaa niillekin, jotka eivät jaksa puisevia selityksiä runoilijan kotimaisemista tai esi-isistä. Vaikka Saarenheimon teos on kattava katsaus Valan henkilökohtaiseen elämään, lähestytään sitä nimenomaan runoilijuuden ja taiteilijuuden kautta. 

Katri Vala, aikansa kapinallinen hahmottaa Valan elämässä tapahtuneet keskeisimmät tapahtumat ja niiden vaikutuksen Valan tuotantoon. Vala kuvataan toimeliaana ja aktiivsena, joskin iän myötä katkeroituvana taiteilijahahmona. Saarenheimo käsittelee teoksessaan sitä, miten nuoruuden into näkyy palavina vertauskuvina ja väreinä Valan ensimmäisessä runokokoelmassa; rakkaus ja lapsen kuolema taas värittävät ja pimentävät seuraavia kokoelmia. Yllättävää kokoelmassa oli, miten vahvasti politiikka ja poliittiset näkemykset ovat vaikuttaneet 20- ja 30-lukujen taiteelliseen elämään. Taiteellisten ryhmien kokoontumisia ovat valvoneet poliisit, onhan Katri Valaa ystävineen pidetty valtiolle vaarallisina kommunisteina. Runojensa ohella Vala onkin ottanut tiuhaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja puolustanut esimerkiksi äitien asemaa ja seksuaalikasvatuksen tärkeyttä. Aikansa feministi siis hänkin.

Luin Valan elämäkertaa rinnakkain hänen Koottujen runojensa kanssa. Olen lukenut Valan runot aiemminkin, joten ratkaisuni oli hyvä: taustoitin kutakin kokoelmaa lukemalla Valan elämänvaiheisiin liittyvät luvut, siirryin sitten runoihin ja palasin lukemaan Saarenheimon tekemän teosesittelyn ja -tulkinnan. Saarenheimon teos onkin ilo lukijalle, joka kaipaa apua, tukea tai lisähavaintoja runojen tulkintaan ja joka haluaa asettaa runot yhteiskunnalliseen ja Valan elämäkerralliseen kehykseen. Saarenheimon teoksessa hienoa on sekin, että teksti on helppolukuista. Katri Vala, aikansa kapinallinen esittelee keskeisimmät yksityiskohdat päähenkilönsä elämästä muttei jumitu tarpeettomiin yksityiskohtiin. Elämänkertojen puisevuuden Saarenheimo välttää sillä, että hän avaa taitavasti ja yleistajuisesti Valan teoksia ja niiden tematiikkaa.