Vaikuttavaa, ajankohtaista nuortenkirjallisuutta: Angie Thomasin Viha jonka kylvät

Toiset tarinat kulkevat mukana lapsuudesta saakka, toisiin törmää yllättäen. Angie Thomas on kirjoittanut nuortenromaanin, jonka ilmestymiseen en ollut varautunut, mutta josta kuultuani tiesin, että tämän kirjan haluan lukea. Viha jonka kylvät oli paitsi puhuteltavaa luettavaa myös keinoni päästä irti lukujumista. 

Angie Thomaksen nuortenromaanissa Viha jonka kylvät on kaikki, mitä hyvältä kirjallisuudelta voi toivoa: uusi, kiinnostava näkökulma, poliittinen ja ajankohtainen sanoma, kehittyvä, monimutkainen (nais-)päähenkilö, kiinnostavia sivuhahmoja, puhutteleva kerrontatapa, opettavaisuutta, toimintaa ja kaunis loppu. Tämä nuortenromaani, jossa äänen saa yhdysvaltalaisessa ghetossa kasvanut rodullistettu tyttö, on yksi tärkeimpiä kirjoja, joita nykyajan lukijalle voi suositella. 

Viha jonka kylvät on hätkähdyttävän ajankohtainen. Romaanin alkuasetelma on seuraava: Starr istuu autossa lapsuudenystävänsä Khalilin kanssa, kun poliisit pysäyttävät heidät. Khalil ammutaan, koska mitäpä muutakaan musta nuorimies voisi olla kuin rikollinen, ja Starr joutuu, jo toista kertaa elämässään, kohtaamaan väkivaltaisen trauman. Starr tietää, ettei Khalil tehnyt mitään, mutta poliisi on toista mieltä. Starrin on tehtävä päätös siitä, mitä ja milloin hän viranomaisille puhuu. Oikeustaistelusta tulee rankka, kuten olettaa sopiikin: aiemmat päätökset eivät ole Starrin puolella.

Thomaksen romaanin aiheena onkin rodullistettujan ja poliisien välinen suhde. Viha jonka kylvät tuo lukijan eteen sen, mitä varsinkin Yhdysvalloissa, mutta taatusti ja enenevissä määrin myös Suomessa, tapahtuu: virkamiesten (rotuun liittyvät) ennakkoluulot ja -käsitykset vaikuttavat siihen, miten he toimivat ja ketä he epäilevät syyllisiksi. Syyt piilevät kolonialismissa ja muissa syrjivissä poliittisissa käytänteissä, mutta uutisotsikot paljastavat kyllä, että ilmiö on todellinen ja ajankohtainen. Vaan kuinka paljon turhista kuolemista oikeastaan välitetään? Thomas nostaa esiin aseenkäytön poliittisuuden ja osoittaa, miten räikeitä puutteita rodullistettujen ihmisoikeuksissa on. Sympatiat menevät aina poliisille, ja kuolleesta puhutaan niin kuin tämä olisi kuolemansa ansainnut. 

Starrin elämää seurataan traumasta oikeudenkäynnin loppumiseen ja elämän jatkumiseen saakka. Yksityinen ja poliittinen risteävät koko ajan: Starrin ja tämän naapuruston kautta osoitetaan, miksi rodullistettujen elämä on väkivaltaista ja vaikeaa. Thomaksen keskeisenä sanomana on, että nuoriin kylvetty viha ja heihin kohdistetut ennakkoluulot tuhoavat rodullistettujen mahdollisuuden osallistua elämään tasa-arvoisina ihmisinä. Viha, rikokset ja väkivalta syntyvät epätoivosta, mahdollisuuksien puutteesta ja jatkuvasta syrjinnästä. Kuinka kyetä elämään hyväksi pidettyä elämää, kun kukaan ei puolusta tai oikeuta olemassaoloa?

Viha jonka kylvät on järkyttävä ja pysäyttävä lukukokemus, jonka aikana joutuu hengittämään syvään. Puhekielinen kerronta, joka jäljittellee slangia, imaisee nopeasti mukaansa: se tuntuu luonnolliselta ilmaisukeinolta. Vaikka romaani alkaa traumaattisilla, väkivaltaisilla tapahtumilla, on Thomas onnistunut tasapainottamaan teoksensa niin, ettei sen sävy ole liian ahdistava. Monia isoja, identiteettiin liittyviä teemoja käsitellään kirjassa, mutta vastapainona Thomas muistuttaa, että myös rodullistettujen nuorten arki voi olla ihan tavallista: Starr nauraa, rakastaa, viettää aikaa perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Yhteisöllisyyden merkitys korostuu tässä kirjassa, sillä rakastava perhe on voimavara Starrille. 

Lopuksi Thomasta on kiitettävä siitä, ettei hän missään vaiheessa sorru leikkimään tyttöydellä: Viha jonka kylvät ei - valitettavan vaaleanpunaisesta ulkoasustaan huolimatta - ole millään tavalla perinteistä, hempeää tyttökirjallisuutta. Romaanin päähenkilö Starr on uskottava ihmisenä, eikä hänen elämänsä ytimessä ole löytää prinssiä tai antaa ystävien typeryydet anteeksi. Prinssi, Chris, on jo olemassa, ja rakkautta käsitellään identiteetin näkökulmasta: voiko musta tyttö seurustella valkoisen miehen kanssa? Onko suhde yksilötasoinen toteutuma rotujenvälisestä valta-asetelmasta? Pitkään Starr haluaa peitellä omaa taustaansa Chrisiltä, joka elää arkeaan varsin erilaisessa, paljon turvallisemmassa maailmassa. Valtaan ja kokemusmaailmaan liittyvät ongelmat ovat Chrisin ja Starrin parisuhteessa ongelmallisia, Thomas muistuttaa. Lukijan - ja maailman tulevaisuuden - onneksi Thomas on kuitenkin kirjoittanut Chrisistä kypsän, ajattelevan hahmon, joka kykenee alkaa havaita, miksi hänellä ei aina ole oikeutta puhua samalla tavalla kuin Starr.

Viha jonka kylvät on mahtavan monipuolinen kirja, jonka ajattelen puhuttelevan monia. Ensisijaisesti se on romaani rodullistetulta rodullistetulle, mistä olen iloinen: näitä ääniä, näiä vertaiskokemuksia, nuortenkirjallisuuteen tarvitaan. Romaani voi kuitenkin opettaa paljon myös valkoiselle lukijalle ja tehdä näkyväksi sen, miten konkreettisesti poliisien toimet vaikuttavat rodullistettujen arkeen. Puhekielisyydessään romaani houkuttelee nuoria lukemaan, ja monipuoliset nais- ja mieshahmot mahdollistavat useat erilaiset samastumiskokemukset. Herkimmille kirjaa ei voi suositella, mutta jos nuoresi kaipaa lukemista, kehotan aivan erityisesti harkitsemaan Thomaksen kirjaa. Viha jonka kylvät on ehdottomasti yksi parhaista nuortenkirjoista, joita olen koskaan lukenut. Kiitos, Angie Thomas.

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Otava 2017 (2017)

Suom. Kaijamari Sivill

397 s.

Pisteitä: 5/5

Tunnelma. Kiitos!