 |
Saara Turunen: Sivuhenkilö
Tammi 2018
236 s.
Pisteitä: 5/5
|
Kun Saara Turunen julkaisi esikoisromaaninsa Rakkaudenhirviö, kohu sekä syttyi että oli syttymättä. Ensialkuun teosta ei otettu vastaan suosiolla, mihin vaikutti Helsingin Sanomien kriittinen arvio, jossa Antti Majander moitti Rakkaudenhirviön tematiikkaa tavattoman tylsäksi. Loppuvuodesta Turusen esikoisteos palkittiin kuitenkin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, mikä nosti Rakkaudenhirviön uudelleen puheenaiheeksi. Sittemmin Turunen ja hänen teoksensa ovat löytäneet lukijakuntansa, mutta Rakkaudenhirviöstä käyty keskustelu osoitti, että toisinaan valtaapitävät vaikuttavat vahvastikin ympäristöönsä.
Näistä kokemuksista on syntynyt Turusen toinen romaani, Sivuhenkilö. Siinä esikoiskirjailija elää elämää, joka muistuttaa vahvasti Turusen kokemuksia: minäkertoja on julkaissut esikoisteoksensa vastikään, se torpataan maan arvostetuimmassa sanomalehdessä, eikä kukaan tunnu ymmärtävän esikoisteoksen arvoa. Kirjailijaa ei oteta todesta eikä hänestä olla kiinnostuneita, ja teoksessa pohditaan, miten paljon sukupuoli vaikuttaa teoksen vastaanottoon ja tulkintaan. Ihmisten asenne muuttuu vasta kirjallisuuspalkinnon myötä.
Turunen on yksi Suomen kiinnostavimmista feministisistä äänistä. Vaikka hänen teostensa feminismi on jokseenkin valkoista, avaa hän silti luokan ja sukupuolen vaikutusta siihen, miten taiteen ammattilaiseen suhtaudutaan kulttuurialalla.
Ja joskus mietin, että jos sattuisin olemaan mies, olisiko kirjani luettu silloin toisella tavalla? Olisiko sukupuoleni edustanut eräänlaista vakiota, oletusarvoa, jota ei olisi tarvinnut erikseen mainita? Ja jos sukupuoli ja ikä olisi voitu unohtaa, olisiko teoksesta paljastunut jotain muutakin, jotain yhteiskunnallista, jotain poliittista, jotain alasta kertovaa? Olisiko äitisuhde vertautunut maiden välisiin valtasuhteisiin? Olisiko kieroutunut omakuva ja katkeruus selitetty onnettoman lapsuuden sijasta yhteiskunnan mädännäisyydellä? Olisiko kysymys, miten minusta tuli minä, ollut sittenkin, miksi maailma on sellainen kuin on?
Turunen kysyy romaanissaan aiheellisesti, tulkitaanko miesten teoksia syvällisemmin ja yleismaailmallisemmin kuin naisten romaaneja. Yllä oleva pohtiva katkelma paljastaa, millaisia epäkohtia kirjallisuuden vastaanottoon liittyy. Kun mies asettuu ihmisyyden normaaliksi, nähdään naishahmojen tarinat pelkästään naiseutta, ei ihmisyyttä ylipäänsä, kuvaavina.
Turusen luomassa maailmassa, joka on helppo peilata täksi nykyiseksi yhteiskunnaksi, miehillä on valtaa. Miehet ovat näkyvillä, heidän teoksiaan arvostetaan. Kokenut kirjailijakonkari pystyy tokaisemaan esikoiskirjailijalle, miten hänen mielestään kirjoja julkaistaan liikaa - nuori nainen nähdään omaa asemaa uhkaavana. Miehet ovat äänessä jo nuorina, kuten Turunen kuvaa kohtausta, jossa teatterialan opiskelijat pitävät demoesitystään:
Tilanne oli lämminhenkinen, mutta silti en voi olla miettimättä, onko sattumaa, että jälleen kerran pojat puhuvat, laulavat ja soittavat, samalla kun tytöt kuvittavat heidän ideoitaan. Teoriassa nämä iimset ovat samalla viivalla, mutta käytännössä niin ei ole. Tytöt ovat ikään kuin kaiken keskellä mutta kuitenkin näkymättömissä.
Turunen muistuttaakin siitä, että vaikka naiset ovat olemassa, heidän olemassaoloaan ei nähdä eikä heidän asiantuntijuuttaan, lahjakkuuttaan tai työntekoaan arvosteta. Nainen jää oman elämänsä sivuhenkilöksi, jonka tehtävänä on tukea ja mahdollistaa miesten kehittyminen.
Oma vaaransa on tietysti siinäkin, kun miespuolinen kriitikko arvostelee naisen kirjoittaman romaanin. Valtaa käytetään väärin, jos mieslukija ei nosta esiin sukupuolikysymystä ja tiedosta omaa asemaansa romaanin lukijana, sen tulkitsijana ja arvioijana. Minut pysäytti Goodreadsissa arvio, jonka oli kirjoittanut suomalainen miesrunoilija ja jossa tämä sympateerasi Turusta ja tunnisti romaanista itsensä ja omat kokemuksensa esikoisteoksen julkaisseena. Minä ihmettelin mielessäni, miksei runoilija antanut tunnustusta nimenomaan sille, mikä Turusen romaanissa on olennaista: se, miten sukupuoli osoittaa kirjailijalle tämän paikan. Miesrunoilija tuskin pystyy eläytymään täysin naiskirjailijan asemaan, vaikka esikoisteoksen vastaanotossa jotakin samaa olisikin. Tuntuu harmilliselta, että osa lukijoista on jatkanut arvosteluita edellisteoksen kaltaisesti: feminismi, sukupuolen ja luokan merkitys, irrallisuus ja yksinäisyys on unohdettu, vaikka niitä Turunen kuvaa taitavimmin.
Sivuhenkilö on kipeä romaani, joka herättää lukijassaan epäreiluuden ja vihaisuuden kokemuksia. Vaikka niiden kanssa on hankala elää, ne ovat tärkeitä: ne toivottavasti herättävät ajattelemaan ja toimimaan. Rakkaudenhirviön tapaan myös Sivuhenkilö on analyyttinen, päälauseissaan rytmikäs, kannanottonsa rohkeasti toteava mutta myös kipeitä epävarmuuden tunteita arasteleva teos. Se kuvaa hienosti naisen epävarmaa asemaa ja toisaalta suomalaisen perhe- ja yhteiskunnan ahdasmielisyyttä. Minä olen löytänyt Saara Turusesta yhden suosikkikirjailijoistani, ja niin soisin muidenkin tekevän.
Oletko lukenut Turusta? Mitä ajatuksia hänen teoksensa ovat sinussa herättäneet?
En ole lukenut Turusta vielä mutta kiitos tästä mielenkiintoisesta ja hyvin taustoittavasta tekstistä! /Mari
VastaaPoistaKiitos! Turusen teoksiin kannattaa ehdottomasti tutustua!
PoistaSivuhenkilö ja Rakkaudenhirviö jäivät molemmat minulle epäkiinnostavan tuntuisiksi enimmäkseen kielen takia, en kuitenkaan kiistä kirjan käsittelemien aiheiden painavuutta ja molemmissa kirjoissa oli myös kohtia ja asioita, joista pidin. Hieman itselläni on samoja mietteitä kuin mitä kiiltomadon arvion viimeisessä kieltä ja kerrontaa käsittelevässä kappaleessa nostetaan esille, ja muutenkin, : http://www.kiiltomato.net/saara-turunen-sivuhenkilo/. Toisaalta olen harkinnut sivuhenkilön lukemista uudelleen tai tarkemmin. Pidän Turusen tavasta esiintyä julkisuudessa ja tavasta jolla hän esiinnostaa ja kertoo asioista. Esimerkiksi Goodreadsin blogissaan hän on kirjoittanut kiinnostavia huomioita ja asioita ja kun luin ne nyt kirjojen lukemisen jälkeen, ne valottavat lukukokemustakin uudelleen. Suosittelen lukemaan tekstejä täältä: https://www.goodreads.com/author/show/5335452.Saara_Turunen/blog ,
VastaaPoistanäissä etenkin kuvaukset pyörän ja huonekasvien rooleista sivuhenkilö-kirjassa ja rakkaudenhirviön vastaanottoa käsitelleet tekstit olivat kiinnostavia, pidän siitä mitä Turunen kertoo pyörän ja pyöräilyn merkityksestä kirjassaan ja sen liittämisestä naiseuteen ym. Ehkä kuitenkaan ei ihan "minun" kirjailijoitani juuri kielen ja kerronnan vuoksi, ja välillä tietty kliseiden läsnäolo (vaikka ehkä olikin kuinka tarkoituksellista) ärsytti, mutta toisaalta, en tiedä.
Sekin on hyvä huomata, että tietty tapa käyttää kieltä ei välttämättä toimi itselle. Turusen teoksessa on kyllä paljon symboliikkaa, ja minäkin olen kovin kiinnostunut siitä, miten sekä Turunen että hänen lukijansa ovat Tuusen teoksia käsitelleet.
PoistaSuomalainen miesrunoilija tässä moi. Luin blogijuttusi eilen, kauhistuin ja tunsin itseni idiootiksi. Menin häpeissäni Goodreadsiin katsomaan, mitä oli tullut kirjoitettua ja pitäisikö poistaa koko juttu.
VastaaPoistaTekstistäni saa tosiaan sellaisen kuvan, etten olisi ajatellut koko sukupuolikysymystä lainkaan. Siitä ei mitenkään käy ilmi, mitä mietin esim. kirjoittaessani "hämmästelin, miten totta tämäkin oli ja miten en tuotakaan ollut tullut ajatelleeksi".
En todellakaan ole mikään kriitikko eivätkä pienet Goodreads-sepustukseni ole mitään kirja-arvosteluja vaan lähinnä hyvien lukukokemusten fiilistelyä. En osaa enkä halua analysoida teosten teemoja tai muuta sellaista, siksi olen käytännössä lopettanut bloggaamisenkin. Esiinnyn Goodreadsissa tavallisena kirjafanina enkä minään vallankäyttäjänä, en kuvittele saati havittele itselleni mitään auktoriteettiasemaa. (Sivuhenkilö nyt vain sattui puhuttelemaan minua paitsi lukijana myös kirjoittajana, taisi olla ensimmäinen kerta kun mainitsin omat kynäilyni. Mielelläni käyttäisin Goodreadsissa erillisiä lukija- ja kirjoittajaprofiileja, mutta se ei olisi kovin kätevää eikä ehkä edes mahdollista.)
Häpeästä vielä. Olen hiljattain lukenut kaksi vaikuttavaa teosta, joita lukiessa hävetti olla mies: Vihan ja inhon internet sekä Men Explain Things to Me. Sivuhenkilön parissa en hävennyt vaan koin jatkuvasti samaistumisen tunteita, vaikka olenkin eri sukupuolta ja aivan erilaisessa elämäntilanteessa kuin kertoja. Esikoisteokseni vastaanottokin oli melko erilainen, mutta en mene nyt siihen, olen jo jauhanut itsestäni enemmän kuin tarpeeksi. Mieluummin puhuisin lisää Sivuhenkilöstä, kirjasta joka teki minuun suuremman vaikutuksen kuin mikään muu vuosiin, mutta nyt ei jostain syystä enää huvita.
En tiedä onko tästä selittelystä mitään hyötyä, oli vain pakko yrittää jotenkin vastata nuhteisiin. Kiitos kumminkin, kun sait minut ajattelemaan asioita! Se on aina hyväksi (paitsi ehkä silloin kun pitäisi nukkua).
Hei! Mahtavaa, että olet lukenut mainitsemiasi hienoja teoksia ja että ne ja postaukseni saivat sinut ajattelemaan! Olen itsekin lukenut nuo mainitsemasi teokset ja ne ovat kyllä silmiä avaavia. Minusta on myös tärkeää, että miehet niitä lukevat ja ehkä näiden tekstien kautta ymmärtävät jotakin siitä, miksi sukupuolikysymys on niin tärkeä pitää esillä.
PoistaToki Turusen hienossa romaanissa on tärkeää myös se, miten Turunen erittelee esikoisteoksen vastaanottoa, ja siihen tietysti voi kuka tahansa samastua. Halusinkin osoittaa kritiikilläni lähinnä sen, että jos sukupuolitulkinnan unohtaa, kun teosta arvioi, muodostuu arvion tai Goodreads-kommentin lukijalle täysin eri kuva teoksesta. Samalla käytetään valtaa sen suhteen, mitkä tematiikat nostetaan keskustelemisen arvoiseksi, vaikkei sitä ilkeyttään tekisikään. Kun ottaa huomioon sen, millaisia vastaanottoon ja teoksen tulkintaan liittyviä asioita Sivuhenkilössä eritellään, on mielestäni myös reilua, että Turusen kirjan sukupuolitematiikka nostetaan esiin ja sille annetaan ansaitsemansa arvo.
Kiitos, että tulit kommentoimaan. Selittely ei välttämättä auta, mutta mielestäsi kommentissasi on hienoa se, että tunnustat, että tekstistäsi puuttui jotakin olennaista. Virheittähän emme kukaan välty, ja ainakin omasta mielestäni keskustelut ovat paras tapa kehittyä ja toisaalta nähdä itsensä ja ehkä myös tekstinsä toisen näkökulmasta.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta! Pahoittelen kommenttini marttyyrimaista pohjavirettä. Oli vain tosiaan niin järkyttävää tajuta, että hetken huumassa syntyneen innostuneen purkaukseni voi lukea niin eri tavalla. Asia jäi vaivaamaan sen verran paljon, etten saanut juurikaan nukuttua seuraavana yönä. Olin mennyt huomaamattani kirjoittamaan itseni johonkin stereotyyppiseen mieslokeroon, jollaiseen en missään nimessä tahdo kuulua. Inhoan tekniikkaa ja moottoriurheilua, vihaan kaikenlaista väkivaltaa, en osaa mitään käytännön hommia, lopetin lihansyönnin viime vuosituhannella jne. jne. Ennen kaikkea vierastan lokerointia ja yritän kohdata ihmiset ihmisinä, vaikka ennakkoluuloja ei tietenkään voi aina välttää.
PoistaLukiessanikin pyrin siihen, että kirjailijan sukupuoli ei vaikuttaisi valintoihini, kuten kirjoitin blogissanikin kuusi vuotta sitten (juttu on ehkä vähän naiivi ja mutu-pohjainen, mutta ainakin yritin olla rehellinen). Nyt kuitenkin ymmärrän, että ainakin tietyissä tapauksissa kirjailijan sukupuoleen kannattaa kiinnittää enemmänkin huomiota... Onneksi voidaan pitää aika epätodennäköisenä, että Goodreads-juttuni olisi kenellekään ensimmäinen tai ainoa Sivuhenkilö-"arvio", mutta lisäsin sinne varmuuden vuoksi linkin tähän keskusteluun. :)
Juuri nyt luen Rytisalon loistavaa Rouva C.:tä, täytyy pian tutustua myös Canthin tuotantoon. Ehkä aloitan Turusen naisklassikkolistalla olevasta Hannasta. Olen muuten jo aiemmin lukenut Turusen listalta muutaman kirjan ja uskon sen olevan mielenkiintoisempi kuin se kanonisoitujen miesten lista, josta hän kirjoittaa, vaikken ole jälkimmäistä nähnytkään.
Huomenna minäkin suuntaan kirjamessuille mm. kuuntelemaan, kun Turunen haastattelee Antti Majanderia. Kiinnostaa tietysti kovasti, tämän meidän keskustelun myötä vielä enemmän. :) Hienoja messuja ja hyvää viikonloppua!
Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, millainen mies olet eikä keskustelua ollut eikä ole tarkoitus kääntää siihen. Kuten toteatkin, sukupuoleen kannattaa kiinnittää huomiota, koska se, kaikista toisinajattelijoiden väitreistä huolimatta, vaikuttaa monella tavalla. Turunen sanoi eilen hienosti, että toivoo arvioijiensa positioivan ja kontekstualisoivan itsensä suhteessa siihen, mitä ovat arvioimassa - esim. että tunnustaa, mieskirjoittajana omat kokemukset ovat väistämättä erilaiset kuin naiskirjoittajana.
PoistaTurunen esiintyi eilen niin vakuuttavasti, että on tultava kuuntelemaan itsekin tuo Turusen ja Majanderin kohtaaminen. Antoisia messuja sinullekin!
Kiitos, oli antoisat messut, mainittu kohtaaminen oli yksi kohokohdista. Ja sori, tajuan itsekin etten vaan meinaa osata käsitellä tätä asiaa oikein. Koin tarvetta puolustautua, vaikket varmaankaan tarkoittanut hyökätä mitenkään henkilökohtaisesti. Liiallisesta omaan napaan tuijottamisesta kaikessa taisi olla kyse. Eiköhän se siitä, jatkan harjoituksia.
PoistaOi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista