sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Blogistanian Finlandia -ehdokkaani

On jälleen se aika vuodesta, jolloin bloggaajat kokoontuvat äänestämään viime vuoden parhaista teoksista. Vuoteen 2017 mahtui monia hyviä lukukokemuksia, mutta uutuusteoksista tahdon nostaa esille nämä:

Blogistanian Finlandia

"Vaikka Kytömäki on eittämättä taitava juonen- ja henkilökuvanrakentaja, minulle hänen romaanissaan merkittävintä ei ollut tarina vaan kieli: Kivitasku on kunnianosoitus suomen kielelle ja sen rikkaudelle.  Monipuolisella, vaihtelevalla ja rikkaalla sanastollaan Kytömäki onnistuu luomaan vaikutelman siitä, ettei romaanissa toisteta samaa sanaa kahdesti. Kieli luo tarinaa, mutta se loihtii myös maisemia. Äänet ovat Kytömäen romaanissa esillä, ja terävien, tarkoin valittujen verbiensä tapaan myös Kivitasku hinkuu, kolahtelee, huhuilee, keinahtelee ja laulaa - siis tekee, toimii ja oleilee aktiivisesti. Kytömäki osoittaa, miten taide syntyy kielessä ja miten kieli voi analysoida maiseman pieniksi paloiksi. Nautin suunnattomasti Kytömäen runsaasta sanastosta ja sen herättämistä kirkkaista mielikuvista."
2 pistettä: Emmi Valve - Armo
"Sarjakuvataiteilijoista puhutaan kirjallisuudessa harvoin, vaikka syytä olisi. Valveen sarjakuvaromaani on kiinnostava ja puhutteleva taideteos, jossa onnistuneita ovat sekä kuvat että tarina. Vaikka Armo on perustunnelmaltaan ahdistava, toisinaan jopa pelottava, seuraa Valve niitä jalanjälkiä, joita mielenterveyskirjallisuus usein antaa - synkkien, sotkuisten värien takaa pilkahtelee selkeitä, lohduttavia elämänsävyjä. Kaiken kaikkiaan Armo on oivaltava, tarkkanäköinen ja taiteellinen teos, joka jättää odottamaan Valveen tulevia teoksia."
"Tamminen hallitsee tyylilajinsa. En tiedä toista yhtä hyvää tiivistäjää, joka niin vähässä - vaikkapa neljässä virkkeessä - voi kertoa kokonaisen tarinan. Muistan, miten lukion äidinkielenopettajamme luki meille Tammisen Muistelmia ääneen. Niitä piti aikoinaan analysoida myös pääsykokeissa. Tamminen ei sano paljon mutta kertoo sitäkin enemmän. On oltava ovela, että voi jättää lukijalle vastuun poimia havaintoja sellaisistakin asioista, joita ei varsinaisesti sanota ääneen. "

Blogistanian Globalia 

"Vaikka kuvaan Jään luoksesi -romaania ihmissuhderomaaniksi, kyse ei ole kepeästä, ennalta-arvattavasta chick lit -romaanista. Kyung-sook Shin kutoo Jeong Yunin, Myeong-seon ja Mirun elämät toisiinsa ja yhdistää nuoret aikana, jolloin Koreassa tapahtuu paljon kipeitä, kivuliaita asioita: mielenosoituksia, väkivaltaa ja katoamisia. Nuoruuden herkkyys, epävarmuus ja sovituksen etsiminen tunkeutuvat lukijan eteen tässä romaanissa, joka käsittelee taitavasti elämän kipeitä kohtaloita. Nuoret etsivät toisistaan turvaa ja apua, mutta kykenevätkö he koskaan löytämään niitä?"
"Yanagihara on maalannut romaaninsa tunteiden koko kirjon. Romaanin pääsävy on varsin synkkä ja ahdistava: asiat, joita nuorelle Judelle on tehty, ovat kammottavia. Juden epätoivo ahdistaa lukijaakin, ja miehen puolesta pelottaa. Itsetuhoiset, itseinhoa pulppuavat kohtaukset ovat vastenmielistä luettavaa; välillä oli laskettava kirja kädestä, käännettävä pää pois ja hengitettävä syvään. Juden tuska tulee omalle iholle. Samalla tavalla myös Juden läheisten epätoivo tunkeutuu lukijaan, joka joutuu kysymään, miksi Jude ei ota apua vastaan. Miksi hän ei pysty puhumaan? Miksi menneisyys ei viimein karise hänestä? Miten oppia elämään itsensä ja menneisyytensä kanssa, ja miten oppia hyväksymään, että toisen on elettävä siten, kuten hän on lapsuudessaan oppinut?"
"Lukukokemuksena Swing time on samalla kertaa sekä helppo että raskas. Smithin virkkeitä, vaikka ne pitkiä ovatkin, on helppo lukea: kertojan ajatukset liukuvat luonnollisesti asiasta toiseen. Sujuvasta kielenkäytöstä huolimatta Swing timesta jää päällimmäisenä mieleen se, miten se pakottaa lukijan asemoimaan itsensä suhteessa kirjan henkilöihin. Kuten Ruskeita tyttöjä lukiessani, myös Smithin teosta läpikäydessäni minun oli myönnettävä, että tämä kirja ei ole suunnattu minulle. Smithin tekstistä on kyllä helppo poimia niitä epäkohtia, joita rodullistettujen elämään liittyy, ja niitä etuoikeuksia, joita valkoisilla länsimaalaisilla on - näiden asian tiedostaminen on vaikea mutta antelias prosessi ja saa ajattelemaan lukukokemustakin toisin."
Blogistanian Tieto

"Erityiset kehut Kaikettomassa ansaitsee herkkuosio (siis makeat leivonnaiset)! En pääse ajattelemasta kakkukestejä, jotka on laitettava nyt pystyyn: viimein pääsen - joskin itse järjestämilleni - kutsuille, joissa saan maistaa jokaista leivonnaista. Mutakakku, täytekakku (viimein, vuosien jälkeen taas!!!) ja vaahtokarkkikakku menevät varmasti heti kokeiluun. Mokkapaloja olen tehnyt jo useasti, ja ne maistuvat huipulta. Gluteenittomuutta ei huomaa, joten kannattaa kokeilla."
2 pistettä: Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo - Vihan ja inhon internet
"Ehkä tärkeintä Vihan ja inhon internetissä on se, että se pukee sanoiksi niitä naisten ja naisoletettujen kokemuksia, joista on muuten hankala puhua ääneen. Naisiin kohdistunut vihapuhe on todellinen ilmiö, josta kärsivät todelliset, olemassa olevat naiset. Ylen ihanat ja asiantuntevat toimittajat Mahaduran ja Özberkan saavat todellista likaa niskaansa: heitä kutsutaan apinoiksi ja heidän asiantuntemuksensa kyseenalaistetaan. Hanna Huumosen saamia uhkauksia ei oteta tosissaan, vaan esitutkinta lakkautetaan. Lastenleluista kirjoittanutta Emmi Nuorgamia huoritellaan. Useille naisille toivotaan seksuaalisen väkivallan värittämää kuolemaa. Miehet fantasioivat raiskauskuolemista ja väkivaltaisista kostoista."
1 piste: Katariina Vuori ja Vesa Ranta: Lottovoittajien pöydässä. Tarinoita köyhyysrajan takaa
"Yksilökokemusten kautta lukijalle avautuu maailma, jossa suomalaisten ei ole hyvä olla. Kovat asenteet maahanmuuttoa kohtaan muuttuvat ymmärrettävämmiksi, kun huomaa, miten paljon apua maassamme tarvitaan. Yhteiskunnallisiksi muuttuvat yksilötarinat ovat karuja kertomuksia: Joku on menettänyt toimeentulotukensa, sillä on saanut perinnöksi metsää. Sitä ei kuitenkaan huomioida, että perintö meni perikunnan velkojen maksamiseen. Useiden elämä on lähtenyt luisuun, kun on tavattu väärä henkilö ja jouduttu ottamaan toisenkin maksut omalle kontolle. On hienoa, että Vuoren ja Rannan teoksessa ääneen pääsevät köyhät, joiden olemassaolo halutaan useimmiten unohtaa. "

Blogistanian Kuopus

"Viha jonka kylvät on järkyttävä ja pysäyttävä lukukokemus, jonka aikana joutuu hengittämään syvään. Puhekielinen kerronta, joka jäljittellee slangia, imaisee nopeasti mukaansa: se tuntuu luonnolliselta ilmaisukeinolta. Vaikka romaani alkaa traumaattisilla, väkivaltaisilla tapahtumilla, on Thomas onnistunut tasapainottamaan teoksensa niin, ettei sen sävy ole liian ahdistava. Monia isoja, identiteettiin liittyviä teemoja käsitellään kirjassa, mutta vastapainona Thomas muistuttaa, että myös rodullistettujen nuorten arki voi olla ihan tavallista: Starr nauraa, rakastaa, viettää aikaa perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Yhteisöllisyyden merkitys korostuu tässä kirjassa, sillä rakastava perhe on voimavara Starrille."
2 pistettä: Holly Bourne - Oonko ihan normaali?
"Synkeiden dystopioiden jälkeen Bournen romaani luo uskoa maailmaan. Iloitsen siitä, että Bournen luomassa maailmassa naiset on kuvattu sellaisiksi, jollaisia meidän toivoisi olevan. Seksismistä ollaan tietoisia, eikä toista loukkaavaa käytöstä haluta hyväksyä. Varsinkin loppupuolella Bourne kuitenkin muistuttaa, että feministinkään ei ole aina helppoa erottaa, milloin toisen seura ei tee hyvää. On oivallista, että Bourne nostaa mielenterveyden feministiseksi kysymykseksi. Aihe ansaitsee huomiota."
1 piste: Elina Rouhiainen - Muistojenlukija
"Muistojenlukija on myös identiteettiromaani. Moninaisine päähenkilöineen se kannustaa lukijaansa olemaan sellainen kuin oikeasti on. Shangri-Lassa, paikassa, jossa Dai, Nelu ja Bollywood asuvat, kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Niinpä kenellekään ei ilkuta, ja kaikista käytetään sitä pronominia, jonka henkilöt itse kokevat miellyttäväksi. Bollywood, genderqueer nuori, auttaa Kiurua ymmärtämään sukupuolien moninaisuutta."

5 kommenttia:

  1. Hurjan hyviä ehdokkaita sinulla! Enpä itse huomannutkaan, että Thomasin Vihaa jonka kylvät olisi voinut vaikka itsekseenkin äänestellä Kuopukseen, höh! Onneksi se muualta ääniä on kuitenkin saanut!

    VastaaPoista
  2. Tiedon äänet poimittu mukaan laskuihin. Kiitos äänestämisestä!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut viisi kirjaa listaltasi, mutta vain Angie Thomasin kirja päätyi nyt omalle listalle. Sitä löytyy nyt Globalia ja Kuopus listoilta, mikä on valitettavaa. Minäkin laitoin sen Kuopus listalle.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, sinulla on listalla Suomen historia! Minulla se on ehdottomasti TOP10-listalla, samoin Kivitasku. Valveen Armoa en ole lukenut. Ristiin menivät muuten suosikkimme. Se kertoo vain hienosta kirjavuodesta.

    VastaaPoista
  5. Kivitasku ja Suomen historia ovat niin hienoja! En valinnut kumpaakaan omalle listalleni, vaikka etenkin Kivitaskun olisin voinut... Globaliassa meillä olikin kaksi samaa.

    VastaaPoista