Huhta & Meriläinen: Feministin käsikirja (ja sen herättämät feminismiajatukset)

Liisa Huhta & Rosa Meriläinen: Feministin käsikirja
Ajatus kirjat 2009
280 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Jes! Hyvä perusteos.

Olen löytänyt kirjastosta Naisten ja miesten asema -hyllykön. Ennen Feministin käsikirjan avaamista on lyhyesti selostettava, miten löysin tuon hyllyn vasta nyt ja miten toin feminismikirjallisuuden lukemistooni vasta nyt.

Taustalla on ainakin kolme keskeistä tekijää: kirjallisuuden opinnot, heinäkuinen kirjablogien naistenviikko sekä oma Tekstibongaus-sarjani. Näistä ensiksi mainittu on tarjonnut lyhyehkön (pääaineeni on suomi) kattauksen kirjallisuuden naiskuvien tarkasteluun ja kannustanut kiinnittämään huomiota siihen, miten sukupuolet kirjallisuudessa kuvataan. Naistenviikko puolestaan rohkaisi minua palaamaan tähän aiheeseen tarkemmin ja muistutti, että kirjallisuuden sukupuolikuvastossa on vielä paljon tulkittavaa. Tekstibongaus-postauksissani olen puolestaan jo useampaan otteeseen kiihtynyt siitä, miten naiset mediassa esitetään. Olen siis ollut kiinnostunut siitä, miten sukupuolia kuvataan, mutta koen kaipaavani lisää tietoa sukupuolten esittämisestä. Kun vielä Meriläisen Osteri-romaani ei täyttänyt vaatimuksiani asiakielisestä tietoteoksesta, päädyin yllä mainitulle kirjaston hyllylle.

Muiksi syiksi voi tietenkin mainita muun muassa sen, että olen itse nainen (ja siten kiinnostunut siitä, millaiseksi minut oletetaan ja millainen haluan olla), sen, että äitini on aina kehottanut äänestämään vaaleissa vain naisia (olen poikennut tästä kerran), ja sen, etten automaattisesti toivo olevani jokaisen miehen katseen alainen. 

Huhdan ja Meriläisen Feministin käsikirja vastaa oivallisesti tarpeeseen saada yleiskuva feminismistä. Teos nostaa esiin muutamia feminismille keskeisiä käsitteitä ja kysymyksiä sekä antaa lyhyen katsauksen tärkeimpiin teemoihin. Se esittelee erilaisia tapoja kokea feminismi ja antaa äänensä myös muille feministeille. Teos koostuu erilaisista teksteistä: on kertomuksia, faktalaatikkoja, asiakielistä leipätekstiä, kysymyksiä ja vastauksia, harjoituksia. Feministin käsikirjaa on helppo lukea osissa ja sen kiinnostavat osa-alueet houkuttelevat lukemaan. Se saa myös ajattelemaan.

On luonnollista, että feminismi nostaa esiin erityisesti naisia koskevat tasa-arvokysymykset. Ei voi kieltää, etteikö naisten asema olisi yhä heikompi yhteiskunnassa. Naisnäkökulma painottuu teoksessa väkisin, vaikka Huhta ja Meriläinen muistuttavatkin, että feministit ajavat myös miesten tasavertaista asemaa eivätkä ole vihamielisiä muita (sukupuolia) kohtaan.Nainen-mies-dikotomia hämmentää vähän. Kirja on samaan aikaan sekä suvaitseva että tiukasti kategorisoiva. Yksilöllisyysnäkökulmaa olisi voinut painottaa enemmänkin - olemme yksilöitä paitsi oman sukupuolemme, myös koko sukupuolikirjon keskellä.

On vaikea perustella, miksi itse en halua nostaa vain naisia jalustalle. On oikeutettua, että feminismi nostaa naiset esiin, koska heitä on vaiennettu niin kauan. Sekin tuntuu oikeutetulta, että välillä nostettaisiin esiin vain naisten ääni. Oma lähestymistapani feminismiin muistuttaa eniten Huhdan ja Meriläisen mainitsemia liberaali- ja anarkofeminismejä. Vaikka miehissä ja naisissa - siis ihmisissä - on eroavaisuuksia, en silti tahdo lähestyä maailmaa sellaisena, jossa miehet elävät eri todellisuudessa kuin naiset. Elämme kaikki samalla planeetalla, kuljemme samoja katuja, vaikka meidät onkin kasvatettu eri tavoilla ja opetettu toimimaan tietyillä, sopiviksi katsotuilla tavoilla. 

Minulle feminismissä onkin kyse siitä, että yksilö saa esittää sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Jokainen saa päättää sukupuolestaan itse. Tasa-arvokysymyksissä haluan lähteä liikkeelle ilmiöstä (vaikkapa perheväkivallasta), en niinkään jostakin sukupuolesta, johon se yleisimmin kohdistuu (esimerkiksi naiset). Minä tavoittelen maailmaa, jossa ihmiset ovat keskenään tasavertaisessa asemassa. Alistettujen miesten kohtaloon on yhtä tärkeä puuttua kuin alistettujen naistenkin. Naiset nousevat feminismikeskustelussa enemmän esiin, koska yhdenvertaisuutta koetellaan heidän kohdallaan enemmänn. Silti jokaisen yksilön tarina on tärkeä. 

Kyseenalaistaminen ja analysoiminen on hauskaa ja kiinnostavaa. Se herättää ajattelemaan uudella tavalla. Välillä olen pohtinut, onko kaikista stereotypioista luovuttava. Onko se edes mahdollista? Voiko ihminen elää ilman kategorisointia? Olen usein turhankin avuton teknisissä asioissa, ja nautin tyttöjenilloista, joissa jutellaan "tyttöjenjuttuja" ja puhutaan miehistä kuin he eivät voisi ymmärtää meitä emmekä me heitä. Sukupuolijuttuihin liittyy kuitenkin aina tietty humoristisuus, liioittelukin. Sillä voi kyseenalaistaa, mutta sillä voi myös toistaa. Feministin käsikirja pakottaa miettimään, pitäisikö omia puhe- ja ajatustapoja muuttaa. Voinko puhua lähteväni liikkeelle ilmiöstä (median välittämistä sukupuolikuvastoista), jos kuitenkin nostan esiin vain toisen sukupuolen (naiskuvan)? Onko ok tarttua oman sukupuolensa kuvastoihin (ainakin se on helpompaa), vai pitäisikö seuraavaksi pohtia macho vs. nynny herkkis -mieskuvia (herkät miehet ovat ihania)?

Huhta ja Meriläinen kehottavat kyseenalaistamaan. Feministin käsikirjan pääsanoma on, että ihmisellä on oltava oikeus valita toisin. Se tuntuu tärkeältä. Radikaali ei ole pakko olla, eikä aina tarvitse poiketa massasta, mutta on suotavaa kyetä näkemään, että yksi ja sama ei tarvitse olla.

Juttuja Feministin käsikirjasta myös Ankin kirjablogissa, Kirja on tie -blogissa ja Maailma feministin silmin -blogissa.