Tekstibongaus 3: otsikko (naisurheilijoiden "alastomuudesta")

Yksi kuva näyttää: Naisurheilijat enemmän alasti kuin pukeissa

Näin otsikoi Keskisuomalainen artikkelinsa 8.8.2016. 

Ingressi kuuluu tähän tapaan: Rantalentiksessäkään ei enää tarvitse pukeutua pikku bikineihin.

Seuraan paljon uutissivustoja, ja jo pidemmän aikaa olen ollut pettynyt maakuntalehtien tasoon. Ne eivät vastaa uutisoinniltaan eivätkä oikeinkirjoitusasultaan sitä, mitä asialliselta, luotettavalta uutismedialta olettaisi. Olen alkanut tottua klikkausjournalismitasoon, mutta siitä huolimatta Keskisuomalaisen otsikko hämmentää minua.

Seuraavat kysymykset nousevat mieleen otsikkoa, kuvaa ja juttua lukiessa:

1) Olenko sittenkin eksynyt Ilta-Sanomien sivuille?
2) Mistä tässä uutisoidaan?
3) Miksi tästä uutisoidaan?
4) Miksi otsikko ja ingressi eivät vastaa toisiaan?
5) Miksi tämä vastakkainasettelu muslimien ja länsimaalaisten välillä?
6) Miksi mieleenjääväksi lopuksi annetaan puheenvuoro naiselle, joka haluaa pukeutua "pieneen" asuun?
7) Miksi tällainen peppukuva on ylipäätään otettu?

Sinänsä artikkelissa käsitellään asiaa, josta on syytäkin puhua. Miksi kenenkään tarvitsisi pukeutua kaksiosaiseen asuun, jos tuntee siinä olonsa epämukavaksi (mielestäni tähän ei tarvitse vetää mukaan uskonnollista perustelua)? Artikkelissa kerrotaan, miten viime aikojen kilpailuissa on hyväksytty myös peittävämpi asu, ja urheilulajin sääntömuutosta voi pitää uutiskynnyksen ylittävänä asiana.

Alaston peliasussa?

Jos siis ajattelee, että tekstin tarkoituksena olisi uutisoida uudesta (missä siinäkin mennään harhaan, kun puhutaan edellisistä olympialaisista) hyväksytystä peliasusta, on vaikea ymmärtää, miksi otsikossa painotetaan alastomuutta. Rantalentopallossa sallitaan peittävä asu kuvaisi paljon paremmin sitä, mistä teemassa on oikeasti kyse. Tekisi mieli kääntää ingressi ja otsikko toisinpäin: nostaa ensimmäisenä esiin se, ettei kaksiosaisessa (siis kaksiosaisissa, ei bikineissä, koska kyse ei ole bikineistä ja koska mielleyhtymä Pikku pikku bikinit -kappaleeseen ei ole erityisen ihastuttava) peliasussa ole pakko pelata, ja myöntää sitten ingressissä, että kuvat kuitenkin osoittavat, että suurin osa käyttää yhä kaksiosaista asua.

Oma lukunsa on sitten se, että otsikossa puhutaan naisten alastomuudesta. Kuka kuvassa on alasti? Muuttuuko naisurheilija katseenalaisena olevaksi seksiobjektiksi heti, kun esimerkiksi hänen vatsansa näkyy? Onko nainen alasti heti, ellei hän peitä koko vartaloaan, kuten egyptiläinen kuvassa tekee? Miehet uivat ilman yläosaa, eikä siitä puhuta koskaan mediassa, korkeintaan hihitellen tyttöjen kesken. 

Yllätys ei, ikävä kyllä, ole sekään, että jo otsikossa painotetaan urheilijoiden sukupuolta.

Otsikointi on silläkin tapaa epäonnistunut, että se sortuu melkoiseen yleistykseen. Yksi kuva näyttää - no niinpä, yksi kuva! Yksi ainoa! Totta on tietenkin se, että kaksiosainen asu on käytäntö, mutta yhteen kuvaan, tekstiin tai lähteeseen vetoaminen ei milloinkaan ole luotettava perustelu. 

Kuva, nainen, alaston -> klik, klik!

Kun sanat kuva ja alastomuus ovat samassa otsikossa, ei ole vaikeaa arvata, miksi otsikko - ja kenties koko juttukin - on laadittu. Onhan selvää, että alastomuus jo sanana tuo mielleyhtymän seksuaalisuuteen - vaikka nämä asiat eivät korreloikaan. Klik, klik. Otsikon lukija odottaa saavansa silmiensä eteen kuvan alastomista naisista, ja toki, onhan kuva otettu varsin seksuaalisväritteisellä suodattimella. Sen sijaan, että naiset kuvattaisiin aktiivisina, menestyvinä toimijoina, heidät esitetään passiivisina katseenkohteina. Lukijan huomio kiinnittyy urheilijoiden ulkonäköön, ei heidän lajiinsa, ei pelitilanteeseen, ei siihen, että kyse on olympialaisista. 

Kuvan mahti - yhdistettynä otsikkoon ja tekstiin - on melkoinen. Kuva tarkentuu keskelle, kokovartaloasuun pukeutuneeseen pelaajaan. Tämän katse on kohdistunut muualle, kun taas länsimaalaiset pelaajat ovat peliasennossa ja valmiita pelaamaan. Heidät on kuvattu takaapäin, niin, että vaikka kuva ei ole tarkka, molempien takapuolet korostuvat kuvassa. Merkittävältä tuntuu sekin, että Doaa Elghobashy näyttää ensisilmäyksellä olevan kentällä yksin. Hän on katseenkohteena, koska poikkeaa valtavirran peliasusta. Länsimaalaisten ja muslimien ero korostuu siinäkin, että pelaajien välissä on verkko. Kaksi pukeutumistyyliä sijoittuu keskenään eri puolille. Teksti tukee eron tekemistä, sillä jutussa käytetään ajatusviivaa oikein painottamaan, että egyptiläisen asu on varsin erilainen.

Vanhat rakenteet toistuvat

Keskisuomalaisen artikkeli tuntuu nostavan esiin vanhan rakenteen, jossa ensin nostetaan esiin jollakin tavalla uusi asia - tässä peittävä pukeutuminen rantalentopallossa - muttta jossa palautetaan asiat lopulta tuttuun, turvalliseen kaavaan: länsimaalaiseksi identifioituva pelaaja haluaa kyllä käyttää kaksiosaista asua ja perustelee sitä käyttömukavuudella ja käytännöllisyydellä. Länsimaalaisen kohdalla ei millään tapaa nosteta esiin uskontoa, kun taas egyptiläisen kohdalla se mainitaan; suoraan ei tosin mainita, että kyse on islamista, vaan lukijan oletetaan päättelevän jo kansalaisuudesta ja ihon peittämisestä, että kyse on muslimiurheilijasta. 

Lopulta muistin, että ai niin, Keskisuomalaisen sivuillahan saa kommentoida vapaasti. Kaduttaa vähän, että muistin. Ensimmäinen kommentoija tiivistää sanomallaan sen, kenelle juttu on kohdistettu: "Mukavahan noin seksikkäitä ja trimmattuja naisia on katsella. Ilo silmälle."