Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Aah.

Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on hieno teos seuraavasti syistä. 

1) Se nostaa esiin aiheen, transsukupuolisuuden, ja ryhmän, sukupuolivähemmistöt, joita käsitellään kirjallisuudessa valitettavan harvoin. Kaikki lähtee siitä, mistä Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo. Se kertoo transpoika Peetusta, joka syntyi tytöksi mutta ei ole koskaan sellainen ollutkaan. Kolu tarttuu rohkeaan, vähän puhuttuun aiheeseen ja käsittelee teoksessaan sukupuolten moninaisuutta. Ei ole olemassa vain yhtä ja selkeää. Tai jos on, se ei ole aina sitä, mitä muut olettavat. Kolun romaani rikkoo normeja, poikkeaa totutusta ja tekee sen kaiken kauniisti. Vaikka teoksessa kyseenalaistetaan yhteiskunnan ja kirjallisuuden pinttyneitä käsityksiä sukupuolesta, vihapuhemaisesta vastakkainasettelusta ei sen kohdalla voi puhua. Teoksessa itse kukin osaa, haluaa tai oppii ymmärtämään toista. 

"Miksi syytin äitiä siitä että hän näki minussa sen mitä halusi? Tein itse ihan samaa."

2) Se on konkreettinen kuvaus arjesta, jossa ei ole saanut olla oma itsensä. Kolu ei tyydy vain toteamaan, miten hankalaa Peetun elämä on ollut tai miten hän pukeutui lapsesta asti pojan vaatteisiin, vaan avaa romaanissaan monia arkipäiväisiä haasteita, joita sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kokevat. 

"Mä en sovi. Mulla on liikaa ja liian vähän. Paidat eivät istu. Ohutta puuvillaa joka on ihanaa iholla ei voi pitää, koska binderi näkyy sen alta."

3) Se kunnioittaa jokaisen oikeutta määritellä itse itsensä. Jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Jokaisella on oikeus elää sellaista elämää kuin haluaa, sellaisena kuin haluaa. Kolun teoksella on tärkeä sanoma. Jokaisella on oikeus. Mutta, kuten alla oleva esimerkki osoittaa, oikeudesta ei ole yksiselitteisen helppoa pitää kiinni. Toisinaan on lähdettävä taisteluun, vaikka se tuntuisi epäoikeudenmukaiselta. Kaikkien ei tarvitse taistella, miksi transsukupuolisten tarvitsee?

"En pääse pakoon. En voi luovuttaa, kun kyse on minusta ja mun oikeudesta olla tässä maailmassa niin kuin koen. Olla mun oman perheeni pöydässä ilman, että mut kyseenalaistetaan. En halua taistella. Ja silti mulla ei ole muuta tietä.

4) Se vertaa elämistä ja oman tien kulkemista lentämiseen ja onnistuu siinä mainiosti. Lentäminen, tuo paljon käytetty vertaus. Kolu tarttuu romaanissaan kymmeneen lentoon, kymmeneen hetkeen, jolloin Peetu ja hänen isänsä tarkastelevat elämää, mennyttä ja tulevaa. Ylhäältäpäin näkee paljon, mutta lentäminen vaatii taitoakin. Samaa vertausta käytti myös Huotarinen Kimmel-romaanissaan, ja Kolu vakuuttaa minut ihan yhtä lailla. 

"Lento on sinä päivänä hirvittävän pitkä. Kuin olisi lennetty tuhat vuotta ja aina vain palattu siihen samaan keskusteluun. Puhutaan hetki, uidaan ajatuksissa, puhutaan taas. Sama asia lennon ja juttelun kanssa: aina kun on väistämätöntä että laskeudutaan, että nyt tämä liitää alas, isä löytää vielä yhden noston jostakin ja me kierrytään hitaasti ylöspäin. Taas mennään."

5) Sen kieli on kaunista, aforistista ja pysäyttävää. Luin tätä viikonloppuna, jonka vietin poikaystäväni kanssa, ja luin tästä yhtenään virkkeitä ja ajatuksia ääneen. Totesimme yhdessä, että Kolun kirja on pohdiskeleva. Minusta melkein jokaisen virkkeen voisi kirjoittaa lapulle ja liimata johonkin näkyville. Tässä romaanissa on paljon elämänviisautta. 

 "Kuka sanoo millainen on pojan keho? Kuka määrää että tuollainen, samanlainen, noin menee lanne ja tähän rytmiin sykkii sydän. Pojan ruumis on mun, munlainen, minä."

6) Se on toiveikas, lohdullinen ja rakastava kirja. Sukupuoli on ollut niin perustavanlaatuinen käsite, jaottelukeino ja jäsentelytapa, että normeista poikkeaminen vaatii voimia. Vaikka Peetu on keskellä melkoista taistelua, Kolu kuvaa hänen elämänsä varsinkin toiveikkaaksi. On isä, joka tukee Peetua, ohjaa häntä lentämään ja elämään. On Aamu, rakastettu, joka on rinnalla vaikeinakin hetkinä. On olemassa myös veli ja äiti, jotka asettuvat omille paikoilleen hiljaa, asioita vähä kerrallaan hyväksyen. Tukiverkoston tärkeyttä ei voi olla korostamatta liikaa. Maailma, elämä ja lentokoneet kantavat, kun on ihmisiä, jotka auttavat ja rakastavat.

"Olen hirvittävän ylpeä isästä. Suojelevan ylpeä. Hän teki kaikkensa saadakseen minut puhumaan. Tämän parempaa lahjaa ei olisi voinut olla."

 Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Otava 2016
111 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Vau. Mykistyin.