Ei auta! Kävin maanantaina liian onnistuneella kirjastoretkellä. Päädyin kirjastoon hetken mielijohteesta (kuten monesti muutenkin), jospa nyt kuitenkin kävisin katsomassa uutuuskirjat, kun kaupungilla kuitenkin valmiiksi olen. Kotona odotti monta hyvää kirjaa, muutama keskenkin. Ajattelin vain tehdä pikkukierroksen kirjastossa, hyvä ja kaunis ajatus, mutta arvatenkin mahdoton :)
Kirjastoissa kannattaa käydä maanantaisin ennen kuin iltarynnäkkö alkaa. Aah ja oih, miten paljon ihania kirjoja sainkaan tällä kertaa mukaani! Jones, Moyes, Andersson, Smith...ja jotta lukuiloani ei mikään voisi estää, olin jo hamstrannut yöpöydälleni muun muassa Erityisherkän ihmisen ja Ehtoolehdon pakolaiset. Valinnanvaraa on nyt niin paljon, että olen vähän liiankin tohkeissani. Mistä aloittaisin? Omalla kohdallani on tuhoontuomittu ajatus yrittää lukea kovin montaa kirjaa yhtä aikaa, sillä ensimmäiseksi aloitetut jäävät miltei poikkeuksetta kesken. Mutta valita nyt yksi...jos sopiva hetki sattuu koittamaan, voisin pitää taas omatoimisen lukumaratonpäivän. Tämä nivaska ei saa palautua kirjastoon lukematta!
Jotta en mitenkään voisi helpottaa valinnanvaikeuttani, piipahdin illalla vielä lähikirjastossa. Olen monesti miettinyt, mikä minua kirjastoissa niin viehättää. Yksi lempimaisemiani kotipaikkakunnallani on näkymä, joka kirjastossa hyllyköihin avautuu: niin monta maailmaa yhdellä katsomalla! Kirjastot ovat minulle turvapaikkoja, hengähdyspaikkoja, onnenpaikkoja. Olipa tunnetila mikä hyvänsä, kirjasto auttaa. Kirjoihin on helppo turvautua surullisena, ne vievät ajatukset muualle, voivat piristää. Iloisella mielellä on ihanaa lukea vain lukemisen vuoksi, hyödyntää into tehokkaaseen ja rentouttavaan harrastustoimintaan. Kaikesta positiivisuudestaan huolimatta kirjaston ihanuus -mysteeri on vielä osin ratkaisematta. Mikä kirjastoissa lopulta tekee oloni hyväksi ja turvalliseksi? Kirjakaupoissa on tietenkin hieman sama ongelma - onneksi kirjastoja saa käyttää ilmaiseksi :)
Olen juuri loppusuoralla Ehkä rakkaus oli totta -kirjan kanssa ja suosittelen!! Ihana kirja :) Onneksi muuten oli ihana, sillä laina-aikaa on vain viikko niinkuin myös kahdella muulla vähän paksummanpuoleisella kirjalla... Ehtoolehto-kirjat on myöskin pakko päästä pian lukemaan, sillä niistä en ole vielä mitään lukenut.
VastaaPoistaKirjastot on mukavia ja kiehtovia paikkoja. Rajaton mahdollisuuksien määrä. Koskaan ei tiedä mitä löytyy ja mitkä kirjat lähtevät mukaan, jos on avoimin mielin sisään astellut.
Minäkin pääsin jo vauhtiin Ehkä rakkaus oli totta -kirjan kanssa (sama ongelma, pikalaina, hyvä syy aloittaa!), ja on kyllä upea teos! Ihanaa uppoutua kerrankin erinomaisen hyvän tarinan matkaan :) Ehtoolehto ei niinkään kiehtonut tarinana vaan huumorina ja yhteiskuntakritiikkinä sekä tietysti hauskoina hahmoina. Suosittelen!
PoistaJa niinpä, on hyvin huojentavaa tietää, että aivan hevillä ei lukemisto kirjastosta lopu, vaikka siellä vähän useammakin vierailisi. :)
Tuo Anderssonin kirja on niin mainio. Luen juuri sen jatko-osaa.
VastaaPoistaKirjastossa minullakin on todella turvallinen olo. Siellä jotenkin ajattelee, että on kaltaistensa joukossa: voisiko joku kirjojen vihaaja muka eksyä kirjastoon? Kirjasto on tosiaan paikka mielettömän monelle eri maailmalle. Ja ainahan sinne voi vain ohimennen "piipahtaa..."
Kiva kuulla, että Anderssonin kirja on mainio! Kiinnostuin tuosta jatko-osasta, mikä johti tietenkin siihen, että ensimmäiseksi pitää lukea ensimmäinen osa. Pian päässen vauhtiin!
PoistaTuo "piipahtaminen" lainausmerkkeineen kuvaa kyllä erinomaisesti suhdettani kirjastoreissuihin. Ohimennen, nopeasti vain - ja kuitenkin mahdollisimman pitkäksi aikaa ja tarkoituksella. :)