Siirry pääsisältöön

Kesänaloittajaismaraton: näin lukujuhlani eteni

Kuten aamulla ilakoiden ilmoitin, päädyin juhlistamaan koulujen piakkoista loppumista ja kesän alkua pitämällä lukujuhlat, maratonpäivän. Tämä tapahtuu jo toistamiseen lyhyen blogiurani aikana, mutta syykin on hyvä. Olen ilmiselvästi rentoutumisen tarpeessa, opiskeluvuosi on ollut raskas ja intensiivinen. Maaliskuinen maratonpäivä kohotti mieltäni siinä määrin, että lukupäivä tuntui hyvältä palkinnolta. Tässä sitä siis ollaan. Kesätyötyöttömyydestä ja itsenäisistä kesäkursseista on ainakin se ilo, että kalenteriin on mahdollista varata tilaa mukaville jutuille. Tämä olkoon ensimmäinen kaikista kivoista kesäpäivistä!

Näin lukujuhlapäivä etenee:

15.00 Juhlat alkavat ja vieraat saapuvat. Odottava, jännittynyt tunnelma. Hiukan kuoharia. Paikan päällä ovat seuraavat romaanit ja runokokoelmat:

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Aila Meriluoto: Lasimaalaus
Lena Andersson: Omavaltaista menettelyä
Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi
Ali Smith: Oli kerran kello nolla
Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
Judith Schalansky: Kirahvin kaula

18.50 Ensimmäinen vieras, jo aiemmin aloitettu Ehkä rakkaus oli totta, poistunut, luettu. Oih ja uih, ihana tarina! Upeita henkilöhahmoja, joihin oli helppo samaistua, Leigh oli suosikkini. Uppouduin täysin hahmojen tunne-elämään, kyvyttömyyteen rakastaa, epätoivoiseen rakkauteen, takertumiseen. Miten helposti sitä odottaakaan ihmisiltä liikaa! Olen itse juuri sellainen, haaveilija, petyn usein ihmisiin, vaikka paluu todellisuuteen opettaa aina jotakin tärkeää. Seuraavaksi Mannerin runoja, sitten ehkä Alvtegeniä. Tässä vaiheessa sivuja luettu 233.

21.00 Tunnelma kuolee, puuduttavaa seuraa: Apua! Mannerin runokokoelma Kuin tuuli tai pilvi ei ollut nappivalinta. En tosiaankaan osannut odottaa yhtä ahdistavaa, kuolemaa ihannoivaa, synkeämielistä teosta. Runot olivat kauniita ja koskettavia, tuntuivat hyvin suomalaisilta, mutta kesälukemistoksi tämä oli kyllä liian synkeä. Sittemmin siirryin Alvtegenin pariin, virhevalinta. Jäin sittenkin puuduttavan seuran pariin, kirja ei miellytä ollenkaan, mutta kohteliaisuudesta luen tämänkin läpi. Ainakin tästä on paljon sanottavaa. Siinä missä Jonesin romaanihenkilöt ovat yhä mielessäni elävinä, Alvtegenin hahmot sortuvat kliseisyyteen. Rahanahne mies, joka kyllästyi työhönsä; toisen naisen takia jätetty yksinhuoltajaäiti, joka on uponnut katkeruuteen. Kerronta vuorottelee näiden kahden välillä; voin vain kuvitella, mitä kirjan nimi Todennäköinen tarina ennustaa. Taidan tietää jo.Sivuja luettuna 433.

10.40 Aamutunnelmat: Alvtegenin kliseekirja luettu. Lopultakin, huh. Vaikka kirja ei minua erityisesti viehättänyt, halusin selvittää, mitä henkilöille tapahtuu. Kirjasta jäi kaksijakoiset fiilikset: toisaalta ahdistuin lukuisista kliseistä, kuluneista sanonnoista ja lajityypillisyydestä (sekä ruotsin mukaisesta pilkutuksesta), mutta toisaalta kirja oli helppolukuinen, jotenkin ruotsalainen. Sivuja luettuna 637. Seuraavaa kirjaa on vaikea valita, mutta taidan päätyä kokeilemaan Smithin Oli kerran kello nollaa, jota olen vältellyt jo pidemmän aikaa, kiitos rumanvärisen kannen. :D

13.00 En pidä violetista kannesta, siis Smithin kirjasta, enkä oikein päässyt kirjaan muutenkaan mukaan. Sen verran erikoinen teos, että aivoni eivät pysyneet mukana, luovutin 118 sivun jälkeen, kun kerran lupasin pitää hauskaa enkä pakottaa itseäni lukemaan. Anderssonin Omavaltaista menettelyä tiiviine virkkeineen vaikuttaa lupaavalta. Ytimekkyys sopii suomalaiseen lukumakuun. Sivuja luettuna 781.

15.00 Juhlat päättyvät. Oli kivaa! Andersson lähentelee loppuaan, täytyy pitää vielä jatkot, että ehdin saada sen toukokuun luettujen listalle. Pidän Anderssonin romaanista, se pakottaa pohtimaan omaa rakkauskäsitystää, tarvetta olla (tai olla olematta) kiinni rakkaissa. Väkisinkin mieleen tuli vasta lukemani Peter-Peter. Muutenkin tuntui, että tämä kesälomanaloitusmaraton oli täynnä rakkauden aiheuttamia kipuja, epävarmoja ihmisiä, takertuvia, vältteleviä. Mikä rakkaudessa onkin niin vaikeaa? Sivuja luettu yhteensä 915.

Kommentit

Lähetä kommentti