Siirry pääsisältöön

Lapsuuden lemppari 2: Seitsemän tassua ja Penny

Thomas Brezina: Ihastuneet koalat (Seitsemän tassua ja Penny)
Otava 2010 (2002), Sisters' Club
Suom. Annukka Kolehmainen
185 s.
Pisteitä: 3/5
Kertomus eläinrakkaasta Pennystä, joka pääsee kesätöihin eläintarhaan, kohtaa koaloita ja erään pahantekijän.
"Koalan piteleminen oli sanoinkuvaamaton kokemus. sen kiinteä keho tuntui mukavan lämpimältä. Koala oli melkein kuin pehmonalle, paljon painavampi vain."
Täh! Pennyllä on poikaystävä? Jotain on tapahtunut sitten alakouluvuosieni, jolloin olen viimeksi lukenut Seitsemän tassua ja Penny -sarjan ihastuttavia eläintenhoitotarinoita. Seitsemän tassua ja Penny -sarja näyttää kasvaneen liki kolmikymmenosaiseksi jättikokoelmaksi. Ainakin tässä tapauksessa lapsi on ehtinyt kasvaa kirjasarjaa nopeammin - tai jos vain ikävuosia laskee, niin sitten on kasvattu sarjasta ulos - ja Penny seikkailuineen on painunut unohduksiin.

Kuten niin monet muutkin lapset, podin alakouluajan melkoista lemmikki-ikää. Tilasin Lemmikki-lehteä ja liimasin kaneja, hamstereita ja heppoja seinälle ja leikekirjoihin, tilasin Villivarsaa ja etsin sen kautta kirjekavereita, kartutin pehmolelukokoelmaani, leikin tarvisin lumileopardia ja tietenkin luin eläinkirjoja. Hepat ja koirat olivat kova sana, mutta koska olen allerginen, minusta ei tullut heppatyttöä. Rakkaimmat pehmoleluni olivat Kolilta ostettu majava sekä - linkkinä Penny-sarjaan - makaava, lähes aidon kokoinen berninpaimenkoira Jessica. Ehkä Brezinan sarjasta intoutuneena käärin sen vasenta etutassua ideaalisiteeseen niin monta kertaa, että kun lopulta luovutin koiran eteenpäin, sen toinen tassu oli toista kapoisempi!

Ihastuneet koalat ei ollut minulle tuttu ennestään (se on ilmestynyt suomeksi vasta 2010, jolloin olin jo lukiossa). Se kertoo Pennyn kesästä, jolloin hän on töissä eläintarhassa. Eläinten ohella Ihastuneet koalat on tarina nuoruuden parisuhdeongelmista.

Oma juonteensa kirjassa on Pennyn pärjääminen. Romaanin mieshahmot eivät juuri ilahduta, vaikka pientä tyttökapinaa Brezina onkin onnistunut romaaniinsa kirjoittamaan. Miehet eivät nimittäin näytä kannustavan naisia heidän uravalinnoillaan: isä epäilee, ettei Penny palaa kesätöistä enää opiskelemaan, ja poikaystävä on niin mustasukkainen ja harmissaan, että suuttuu Pennyn päätöksestä toteuttaa omia unelmiaan. Kolumbus-veli puolestaan päätyy televisioon väittämään, että naiset ovat heikkoja ja vähemmän älykkäitä kuin miehet. 

Karikatyyrisilla mieshahmoilla tietysti korostetaan sitä, että tytöt ja naiset pärjäävät unelmiensa tavoittelussa ihan yhtä lailla, mutta naistenviikon naiskuva-analyysien jälkeen en voinut olla pohtimatta, minkälaisen kuvan naisista Ihastuneet koalat lopulta antaa. Kun isä epäilee, että Penny syöksyy innostuksissaan eläintenhoitajan ammattiin eikä kouluttaudu loppuun, hän maalaa tytöstä kuvan tunnepohjaisena, järkipäätöksiin kykenemättömänä henkilönä. Niin perinteistä naista! Aivan kuin sitä ei oman uransa tähden pystyisi tekemään järkipäätöksiä, vaikka mieli töihin jo tekisikin. 

Onneksi Ihastuneiden koalien hahmotuksessa on muutama piristävä poikkeus. Perheen kodinhoitajana on nimittäin mies, Ivan. Myös perheenäiti on kouluttautunut ja matkustaa työnsä takia paljon: hän ei siis ole pelkästään ruuanlaittaja.

Juonellisesti Ihastuneissa koaloissa alkaa tapahtua vasta puolivälin jälkeen, vaikka viitteitä jännittävistä tapahtumista annetaan jo ennenkin. Lapsen maailmassa uhkailut ja salaperäinen mieshahmo saattavat vaikuttaa hyvinkin pelottavilta, aikuislukijasta tapahtumat tuntuvat vähän epärealistiselta kohellukselta. Toisaalta juoni salaperäisine pahantekijöineen, selviytyjätyttöineen ja sympaattisine eläinhahmoineen sopii mainiosti omaan genreensä. Eläinrakkaus välittyy Brezinan kirjoista - ja lukija oppii uusia asioita muun muassa norsuista ja koaloista.

Kommentit

  1. Hienoa! Enköhän ole mukana. Käyn linkkaamassa tekstini, kunhan pääsen aloittamaan :)

    VastaaPoista
  2. Omana aikanaan "Seitsemän tassua ja Penny" -kirjat viehättivät juurikin siksi, että kyseessä oli eläinlääkärin tytär, joka päähenkilönä oli, alakouluikäisenä halusin eläinlääkäriksi.

    Nuorempana kirjat olivat jännää luettavaa ja seuraavaa osaa odottelin innolla. Mutta kun suomennettujen kirjojen osalta viimeinen kirja "Ihastuneet koalat" ilmestyi, pidin Pennyä hyvin ylimielisenä henkilönä. Kun kirjasarjaan tartuin myöhemmin uudestaan, joka ikisessä kirjassa Penny tuntuu olevan todella ylimielinen, mitä eläimiin tulee, ihan kuin eläinlääkärin tyttörenä oleminen tekisi jonkun eläinsuojelupyhimyksen!

    Kirjat tosin saivat jäädä hyllyyn, koska niihin kuitenkin liittyy inakin se muisto, että lapsena niitä oli jännä lukea.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti