Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!

Otava 2014

120 s.

Pisteitä: 4/5

Tunnelma. Hihihihehehehohoho. Tshih.

Pähkähullu. 

Mitä muuta Aino Havukaisen ja Sami Toivosen humoristisesta tietokirjasta Tatu ja Patu, syömään! voisi sanoa? Teos tarjoaa hulvattoman katsauksen siihen, mitä, miten ja miksi ihmiset syövät. 

Tatu ja Patu, syömään! sammuttaa akuuteimman tiedonnälän. Minun oli ahmittava (hih) se kertaistumalta (ja luonnollisesti oli oakko syödä samalla): teos on helppolukuinen, hauska ja koukuttava. Omassa lapsuudessani huumorlistan ykkösenä olivat Akkarit ja Sudenpentujen käsikirjat - vaikuttaa siltä, että Havukaisen ja Toivosen sarja on ottanut tuon paikan lastenkirjallisuuden kärkinimenä. 

Tatu ja Patu-sarja on tunnettu huumoristaan. Tässäkin teoksessa läppä lentää ja on varsin päätöntä (esim. "lihaa EI tuoteta valoja räpsyttelemällä"). Aikuisenkin on pakko nauraa ääneen, sillä osa kuvituksista ja teksteistä on liioittelevuudessaan niin osuvia, ettei lukija voi olla purskahtamatta nauruun. Vain muutama kansallisuuksiin viittaava vitsi ei naurattanut minua; päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että Havukainen ja Toivonen osaavat suunnata huumorinsa alueelle, joka ei loukkaa vaan hihityttää, hekotuttaa ja hohotuttaa kaikkia ikään katsomatta. 

Havukainen ja Toivonen ruokkivat (heh) ihailtavasti lasten sanavarastoa. Tatu ja Patu, syömään! on pullollaan hassuja interjektioita ja onomatopoeettisia sanoja: ruoka mäiskyy, rouskuu, narskuu ja ritisee. Väärin muistetut vihannesten nimet puolestaan sisältävät lukuisia kielivitsejä, joista osa ei ehkä edes avaudu pienimmille lapsille mutta jotka kyllä huvittavat (ainakin huumorintajuista) aikuista.

Kuvitus on tietenkin huippuluokkaa. Toivosen kuvat ovat liioittelevia, yksityiskohtaisia, värikkäitä ja kiinnostavia. Ne pelkistävät ja korostavat samaan aikaan. Keittiökuva jäi parhaiten mieleeni: rakastin pienenä kuvia, joissa oli paljon yksityiskohtia ja niiden nimityksiä. 

Kaiken hihityksen, hohotyksen ja huvittelun lomassa Havukainen ja Toivonen onnistuvat opettamaan monia asioita ruokailemisesta ja ravinnosta. Mietin lukiessani, miksei biologiaa opetettu alakoulussa näin - tämä olisi hurjan hauska, hyvä ja kiinnostava opus tunneille, joilla puhutaan ruuasta, ruuansulatuksesta ja kokkaamisesta. Jos kirjaa tarjoaa sopivaan ikähaarukkaan (heh) osuville lapsille, en tiedä, voiko kukaan olla kiinnostumatta ruuasta ja ruokakulttuurista. Tämä teos herättää varmasti lapsiperheissä kiinnostavia ruokailukeskusteluja. 

Toisaalla: Lukupinossa arvosteluvastuu annettiin toisluokkalaiselle, Sininen keskitie -blogissa kirjaa pidettiin monipuolisena ja selkeänä, Hemulin kirjahyllyssä teosta suositellaan nauruhermojen kutkuttelemiseen, ja Kulttuuri kukoistaa -blogissa toivottiin, etteivät teoksen tekijät siirry täysin opetuslinjalle.