Tekstibongaus: romantiikkaa uutisessa - asiallista urheilujournalismia vai mautonta naistenlehtikamaa?

Poikaystäväni tilasi itselleen Urheilusanomat. Erään keskustelun päätteeksi yllytin häntä tutkimaan, kuinka monta naisurheilijoista kertovaa juttua kahdessa esimerkkilehdessä olisi. Poikaystävä tsekkasi toisen, minä toisen. Tulos: yhteensä neljä artikkelia, jotka kaikki esiintyivät samassa lehdessä. Toisessa numerossa ei naisurheilijoista juuri puhuttu. 

Sen lisäksi, että jäin miettimään sitä, kuinka vähän naisurheilusta uutisoidaan, en voinut välttää kysymystä siitä, miten naisurheilusta uutisoidaan. Silmiini pisti otsikko (Urheilusanomat nro 50, 15.12.2016), jota en olisi tunnistanut urheilu-uutiseksi: Emilia valitsi kolmesta miehestä. Kyse on uutisesta, jossa uutisoidaan Emilia Simosesta sekä tämän taitoluisteluparista. Ingressi kertoo, mikä on uutisoinnin aihe: SM-taitoluistelukisoissa nähdään jälleen pariluistelupari. Simonen on löytänyt itselleen luisteluparin, mikä on vaikeaa, koska Suomessa on niin vähän miesluistelijoita.Vaikka ingressi, kuva ja leipäteksti selittävätkin, mistä jutussa on kyse, koen, että otsikko ansaitsee oman analyysinsa.

Tyttöttelyn vaarat

Feministin mielestä otsikossa on moni asia pielessä. Jos lähdetään liikkeelle ensimmäisestä sanasta, voi vain ihmetellä, miksi urheilijaa puhutellaan etunimellä. Sanomalehtiteksteissä henkilöitä puhutaan yleensä sukunimellä - siis Österberg-Kalmari ratkaisi ottelun, Korpi kertoo. Sukunimeen viittaaminen on yleensäkin osa asiatekstikirjoittamista: ihmisiin pidetään tietynlainen etäisyys, mikä puolestaan tukee pyrkimystä objektiivisuuteen. Myös etunimi + sukunimi -yhdistelmä on kelpo ja käytännöllinen. Minusta etunimen käyttäminen ei anna urheilijalle sitä arvoa, minkä hän ansaitsee. 

Tässä Urheilusanomien uutisessa etunimellä puhutteleminen rinnastuu mielestäni lähinnä tytöttelyyn. Nimivalinta luo tiettyä läheisyyttä lukijan ja kerrottavan välille, vaikka otsikko ei paljasta edes sitä, kenestä Emiliasta on kyse - Pikkaraisesta (uimari) vai Simonen (taitoluistelija, josta juttu siis kertoi). Koska taitoluistelu on Suomessa varsin marginaalinen laji, josta uutisoidaan vähän ja jonka edustajista tunnetaan lähinnä Kiira Korpi ja Laura Lepistö, Simonen ei liene suurelle yleisölle tuttu, läheinen urheilija. Printtimedian otsikossa kalskahtaakin klikkihakuisuus: ei oikeastaan kerrota, kenestä tai mistä juttu kertoo, vaan houkutellaan lukijoita jutun ääreen (toimiva keino saada myös feministin huomio) tarkoituksellisen harhaanjohtavalla otsikolla. Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan, mutta on surullista, että naisurheilijoista kertovat jutut suunnataan romantiikannälkäisille tai naisista yksityisinä henkilöinä kiinnostuneille lukijoille.

Taitoluistelijalle sulhanen?

Urheilusanomien otsikko toistaa naistenlehdistä tuttua tarinaa, jossa naisen elämä saa täyttymyksensä, kun sopiva mies löytyy. Vaikutelmalta ei voi välttyä, sillä "nainen valitsee miehen" -asetelma herättää väistämättä mielikuvan rakkauden löytymisestä. Sadunomainen rakkaustarina täydentyy, kun otsikossa korostetaan maagista lukua kolme - tuo numero toistuu saduissa usein, ja kaikki keskeiset asiat, esineet tai hahmot esiintyvät tarinoissa kolmesti. Kun teksti on vielä rakennettu tarinamuotoon ja Simosen kerrotaan kaivanneen ("oli pakko löytää") uutta motivaatiota uralleen, miehen paikka käy varsin selväksi: oikean miehen löytyminen asettaa naisen elämän oikeisiin uomiinsa ja uran kohdalleen. Romanttiset viittaukset sananvalinnoissa, kuten parinhaussa tai -valinnassa, ovat vain sokerikuorrutusta. 

Keskeisin kysymys onkin, miksi naisurheilijasta uutisoidaan romantiikan ja seksuaalisuuden kuvastoja hyödyntäen (kurkkaa aiemmat postaukseni beach volley -urheilijoiden kuvista ja niihin liittyneestä kommentista). Urheilijuus on hävitetty otsikosta, joka ei yksistään kerro, mihin tarkoitukseen mies on valittu - aviopuolisoksi, valmentejaksi, huoltajaksi vai luistelupariksi. Kun naista kutsutaan etunimellä ja hänen työhönsä viitataan jonkinlaisena prinsessasatuna, muutetaan julkinen yksityiseksi: nainen kuuluu yksityisyyden (esim. kodin ja ihmissuhteiden) piiriin, ja häntä voidaan siis käsitellä yksityisyyden ja henkilökohtaisen kautta. Se, että taitoluisteluparin muodostamista olisi voitu kuvata myös vain julkisen toiminnan, urheilun ja työn kautta, ei juuri tule ilmi otsikosta tai tekstin tarinamaisesta rakenteesta.

Ihmettelen edelleen, miksi naisurheilijoista ei puhuta aktiivisina toimijoina tai urheilijoina. Tässäkin jutussa keskeistä on, että Simonen on vaihtanut pariluisteluun ja löytänyt itselleen parin. He harjoittelevat parhaillaan SM-kisoihin ja tavoittelevat myös Helsingissä järjestettäviä MM-kisoja. Miksi aktiivinen urheilu ei näy jutun otsikossa? 

Mitä on pelastettavissa?

Jos Urheilusanomia jostakin haluaa kehua, voi huomion kiinnittää otsikon verbivalintaan. Valita-verbin ympärille muodostuu lause, jossa subjekti, siis Simonen, on toimija. Vaikka Simosta puhutellaankin vähän turhan läheisesti ja otsikossa viitataan romanttisiin rakkauskertomuksiin, säilyy Simonen kuitenkin itsellisenä toimijana. Hän on saanut valita; olisihan otsikko voinut kuulua vaikkapa "Simoselle valittiin pari". 

Mitä pitäisi tehdä?

Miksi kiinnitin tällaiseen huomiota? Miksi sukupuolittuneisiin tekstikäytäntöjä on pohdittava, analysoitava ja kyseenalaistettava? Lienee sanomattakin selvää, että sillä, miten kieltä käytetään, on väliä. Sillä on seurauksia - kieli rakentaa maailmaa, toistaa vanhoja kaavoja tai muuttaa niitä. Jos ammatikseen urheilevat naiset esitetään toistuvasti tyttöinä, passiivisina toimijoina tai romantiikkametaforien kautta, käsitys naisurheilijoista muotoutuu tietynlaiseksi. Uutisointi ei myöskään ole tasa-arvoista, jos samanaikaisesti uutisoidaan miesurheilijoiden tuloksista, saavutuksista, tavoitteista ja teoista. 

Ms. Magazinessa on käsitelty naisurheilijoiden roolia urheilujournalismissa. Linkkaamassani artikkelissa kerrotaan, että naisetkin ovat aktiivisia urheilutoimijoita ja -katsojia. Samalla käsitellään sitä, miten naisurheilijat mediassa esitellään - muun muassa miesten, iän ja perhesuhteidensa kautta. 

Tälläkin kertaa suosittelen lukemaan myös The Guardianin jutun, jossa ohjeistetaan, miten naisurheilijoista tulisi puhua. Pääpointti on seuraava: uutisoinnin tulisi olla samanlaista kuin miesurheilijoidenkin kohdalla. Silloin uutisointia voi kutsua tasa-arvoiseksi.