Zoe Sugg: Girl Online

Zoe Sugg: Girl Online 

WSOY 2016 (2014)

Suom. Inka Parpola

430 s.

Pisteitä: 4/5

Tunnelma: Hihi. Teinii!

Toisinaan feministinkin täytyy uppotua teinihömpötyksiin (siis ei paatosta tällä kertaa). Vähän epäillen lähdin matkaan - luvun alla on väikkäri chick lit -kirjallisuudesta ja blogiin suunnitteilla feministinen katsaus aiheeseen - mutta Sugg vei mukanaan. GirlOnline  valikoitui loppuvuoden piristyksekseni, sillä tästä nuortenkirjasta olin kuullut paljon hyvää ja joutuipa se erääseen lahjapakettiinkin tässä joulun alla. Piti vielä varmistaa, mitä tuli luetettua. 

On vaikea olla vertaamatta Suggin teosta Maskamen DIMILYyn. Kirjoja yhdistää monikin asia: molemmat kertovat teini-ikäisistä tytöistä, jotka vaihtavat ainakin hetkeksi paikkakuntaa. Molemmissa on kyse kaverisuhteista ja ihastumisesta: kuten teini-ikään sopii, niin Maskamen Eden kuin Suggin Penny ihastuvat itseään vanhempaan poikaan.

Molemmat nuortenromaanit ovat myös jotakin sellaista, jota kutsuisin teinieskapismiksi. Ne tarjoavat höttöisen romanssin nuorille, jotka kaipaavat elämäänsä rakkaustarinaa. Suggin romaanissa kyse on siitä, että omassa elämässään mokaileva Penny, bloggaaja, saa tilaisuuden päästä kotimaisemistaan hetkeksi. New Yorkin -matka kasvattaa ja ihastuttaa: Penny tapaa ihanan pojan. Miten hymyilinkään, kun kiehtovaa Noahia kuvattiin pojaksi, jolla on tummat, sekaisin olevat hiukset. Mieleeni muistuivat omat teiniaikaiset ihastukset ja Tokio Hotelin fanitus. Hihhih. 

Siinä missä Maskamen teos on tarkoitettu yläkoulun yläluokille, sopii Suggin teos myös niille, jotka juuri parhaillaan ovat ihastuneita ensimmäistä kertaa. Girl Online on varsin viaton romanssi. Maskamen tavoin tässäkin ihastutaan vanhempaan poikaan, joka vaikuttaa vähän vaaralliseltakin, mutta ei Noah ole oikeasti sellainen paha poika kuin Maskamen luoma kaikkien-ihastus-Tyler. 

Vaikka Girl Online on romanttinen kertomus, se on myös teinitytön kasvutarina. Pennyn elämän kautta Sugg antaa nuorille lukijoilleen lempeitä elämänohjeita ja kannustaa kohtaamaan pelkonsa. Romanssijuonteen ohella Girl Online on kertomus siitä, miten toiset ihmiset eivät kunnioita yksityisyyttä ja nolaavat toiset. Vertaistoverit eivät kohtele Pennyä hyvin. Muutamaan otteeseen mietinkin, miksei muun muassa Meganin tempauksista puhuta kiusaamisena, kun ne aivan selvästi sitä ovat - minusta "bitcheys" ei riitä kuvaamaan ylimielisen Meganin toimintaa. 

Yksi lempiasioistani Girl Onlinessa on se, että Pennyllä on hyvät, lämpimät välit vanhempiinsa. Nuoret tarvitsevat aikuisia elämäänsä, ja on suurta rikkautta, että teini-iässäkin pystyy avautumaan vanhemmilleen. Sugg osoittaa romaanillaan, miten vaikeuksista pystyy selviytymään, kun elämässä on aikuisia, jotka pitävät tarpeen tullen huolta. Minusta tuntuu, että monissa nuortenromaaneissa nuorten toimijuutta korostetaan sillä, että aikuiset ovat ilkeitä tai välinpitämättömiä hahmoja; oli raikastavaa lukea kertomusta, jossa ymmärtäväiset vanhemmat tukivat nuorensa elämänpolkua. 

Ihastumisen, nettimaailman ja perhesuhteiden lisäksi Girl Online ehtii käsitellä myös ystävyyttä (osallistunkin tällä Tarina-arkun ystävyyshaasteeseen). Pennyn paras ystävä on naapurissa asuva homopoika, Elliot. Hyvää vaihtelua chick lit -kirjallisuuteen tuo se, että paras ystävä on mies; toisaalta tuntui, että Elliotin homouden korostamisella luotiin vaikutelma, etteivät heterotyttö ja -poika voi olla keskenään vain kavereita. Penny ja Elliot ovat joka tapauksessa läheisiä, mutta toisaalta Pennyn romanssi sotkee ystävyyssuhteita. Ystävyyskuviot tuntuvat kuuluvan olennaisena osana nuortenromaaneihin. Elliotin ohella Sugg kuvaa romaanissaan toista ystävyyttä ja osoittaa, ettei kaikkia ystävyyksiä ole tarkoitettu jatkumaan. 

P.S. Viittaan kirjassa Suggiin, mutta muissa blogeissa kerrotaan, että Sugg on käyttänyt haamukirjoittajaa. Sääli, mutta eipä se itse tarinaan vaikuta!

Toisaalla: Krista kuvaa Girl Onlinen maailmaa pehmeäksi ja ihanaksi, ja Todella vaiheessa -blogissa puhutaan haamukirjoittamisesta ja nuortenkirjojen odotuksenmukaisista juonista.