Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi

Eeva-Liisa Manner: Kuin tuuli tai pilvi
WSOY 1949
Pisteitä: 4/5

Synkkä tunnelma, lohduton maisema: suomalaisia runoja kuolemasta.

Ajoitus: Kuin tuuli tai pilvi ei sovellu kesänaloitusmaratonille. En mitenkään osannut aavistaa, että runokokoelma on sävyltään niin tumma ja synkeä, lohduton ja epätoivoinen. Mannerin runoissa kuollaan, kaivataan kuolemaa, ihannoidaan manan maita. Manner luo runonsa tyylillä, ja ne ovat kauniita, mutta lohtua niistä ei murheisiin saa. Kokoelman lukeminen oli suorastaan pelottavaa, niin synkäksi ja tiheätunnelmaiseksi se muodostui.

Luonto: Mannerin runot ovat tyyliltään niin suomalaisia, että tuntuu kuin olisin lukenut niitä ennenkin. Synkkyys tuo mieleen Kailaan runot. Kuin tuuli tai pilvi on syksyinen, ahdistavan marraskuinen, kolea kokoelma kuolemasta. Elämän loppuessa maisemat muuttuvat, jäätyvät, tuntuvat kummallisilta, oudoilta. Mikään ei liiku; vain tuuli henkäilee, kuljettaa ihmistä kohti viimeistä taivalta: Soi huminassa tuulen/ yön, iankaikkisuuden itku loputon. Kuolema tulee tuulena, on tuuli. Siihen rakastuu myös syksy, elämän viimevaiheet. Kuolemantuulelle ei kukaan voi mitään: Ja kaikki lakastuu sen katseen alla. Manner toistaa luontometaforia läpi kokoelman, se toimii ja on kaunista.

Kuoleman ihannointi:  Mannerin runoja on vavahduttavaa lukea. En muista pitkään aikaan lukeneeni mitään näin raskassävyistä ja samalla kuolemaa ihannoivaa. Manner kuvaa kuoleman poispääsyksi: eihän elämässä ole mitään elämisen arvoista, tavoiteltavaa. Kuolema helpottaa, tai jos onkin uskonut jo parempaan, se tulee takaisin ja vie mukanaan. Ofelia-runossa runon puhujalle laulaa lintu, kuoleman lintu, joka houkuttelee näin: 

nuku päivistäsi pois

nuku lummelehtoon

vesi kukkaa keinutta

vesi vaalii vainajaa

nukkuvaa hukkuvaa

(--)

lempeät on syvät veet

autuaat on väsyneet

 En tiedä, osaanko painottaa, miten ahdistava lukukokemus Kuin tuuli tai pilvi oli. Se ei suinkaan tee kokemuksesta huonoa; voimakkaat tunnereaktiot kertovat aina onnistumisesta. Tähän teokseen täytyy kuitenkin tarttua tietyllä mielenvoimalla. Jos oma maailma tuntuu jo valmiiksi synkältä, Mannerin kokoelma ei oloa helpota.