Puolen vuoden opetukset ja kesäkuun kirjat

Puoli vuotta blogimaailmassa! Eksyin Sivutielle tammikuun alussa, kovin epävarmana päätöksestäni mutta samalla innoissani. Tätä olin halunnut tehdä jo pitkään, miettinyt vuoden, ja vaatimattomasti tammikuun ensimmäisenä päivänä tulin mukaan tähän maailmaan. Kuten niin moni muukin, minunkin on todettava, että hetkeäkään en ole katunut. Lukemisesta ja bloggaamisesta on tullut ykkösharrastukseni. Blogiaika on myös opettanut kaikenlaista, ja tässä muutamia huomioita:

1. Minulla on nyt harrastus. Ei sillä, ettenkö olisi viettänyt aktiivista elämää muutenkin, mutta blogin myötä lukemisesta on tullut entistäkin rakkaampi ajanviete. Kirjoittaminen toki syventää lukukokemusta ja jäsentää ajatuksia, mutta ennen kaikkea se on minulle tapa pitää lukemani muistissa, keskittyä omiin kokemuksiini ja osallistua johonkin yhteiseen. En olisi uskonut, miten paljon aikaa blogimaailmassa voi viettää. Olen nauttinut suunnattomasti toisten blogien lukemisesta, kommentoinnista ja blogiini kirjoitettujen kommenttien lukemisesta.

2. Unelmia voi toteuttaa. Olen erityisen ylpeä siitä, että päätin tehdä sitä, mitä halusinkin tehdä, perustaa kirjablogin. Miksi olisin jahkaillut enää enempää? Halusin nauttia kirjoista, kirjoittaa niistä, ajatella lukemaani. En olisi uskonut, 

3. Kulttuuri kiinnostaa enemmän. Luen nykyään Hesarista kirja-arvosteluja ihan eri silmällä kuin aiemmin. Kirjamaailma kiinnostaa ihan eri tavalla, kun sitä silmäilee uusimpien tapahtumien näkökulmasta. Jos ennen keskityinkin

4. En olekaan niin kriittinen itselleni. Olen pitkään karttanut kirjoittamista, vaikka lapsena se olikin rakkain harrastukseni. Minusta tuli liian kunnianhimoinen ja kriittinen, enkä saanut mitään valmiiksi. Siksi pelkäsin ryhtyä tähänkin hommaan; entä, jos editoisin tekstejäni tuntitolkulla enkä olisi koskaan tyytyväinen? Entä, jos muut eivät olisi tyytyväisiä? Jos en osaisikaan kirjoittaa mitään? Jos innostus lopahtaisi kesken kaiken? Huoleni ovat osoittautuneet varsin turhiksi. On ollut mukavaa huomata, että en olekaan niin kriittinen tekstieni suhteen, vaan kirjoitan helposti sanottavani ja painan julkaisunappulaa. Bloggaaminen ei ole vakava juttu. Olen nauttinut tästä harrastuksesta niin paljon, ja on ihanaa, että aina on olemassa puuha, jonka pariin voi palata.

5. Oman äänen tavoittelu on vaikeaa, mutta bloggaamisessa kehittyy. Kirjoittamistapani selkeytyy koko ajan. Jollakin tavalla haluaisin kuulostaa omalta, mutta toisaalta arvostan itse yksinkertaista, pelkistettyä kieltä. Tiedän käyttäväni pilkkuja ja konjunktiottomia lauseita aivan liikaa, rinnastan ja luettelen, vältän sivulauseita. En oikein tiedä, mistä tuo tapa syntyi, koska omasta mielestäni en liiemmin käytä moista maneeria muissa yhteyksissä. Suhtaudun kriittisesti tekotaiteellisiin yrityksiin kuulostaa hienolta ja kaunokirjalliselta, joten en välttämättä nostaisi tätä tyylini piirrettä kovinkaan korkealle. Toisaalta on turhaa ottaa kirjoitustyylistään paineita. Oma ääni näkyy teksteissä joka tapauksessa. Blogi tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden kehittyä kirjoittajana, mikä on tietenkin hyvä asia harrastamisen kannalta. Itse blogin suhteenkin minulla on joitakin suunnitelmia, mutta ne saavat muhia mielessäni vielä hetken aikaa.

Kesäkuu ´15

Kesäkuun osalta lukeminen loppui lyhyeen. Tuli opiskeluja ja ulkomaanvieraita; viimeisen viikon aikana en ole lukenut mitään. Hurjan toukokuun jälkeen seitemän kirjaa tuntuu vähältä, ja kaipaan jo omaa lukuaikaa. Opiskelu- ja työkiireet eivät kuitenkaan lopu, kesäleiri odottaa. Toivon silti, että jaksaisin panostaa lukemiseen vapaa-ajalla. 

Tässä vielä kesäkuun lukemisto:

Maria Aution ihana, erilainen nuortenkirja Varjopuutarha
Roman Puertolasin hullunkurinen Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
Jane Austenin romanttinen, suloisia huokauksia aiheuttanut Viisasteleva sydän 
Elina Hirvosen kiinnostava mutta hieman etäiseksi jäänyt Kun aika loppuu
Raj Kamal Jhan mystinen, monitasoinen ja rakoileva Jos korkealla pelottaa
Nura Farahin hieno, tunnelmallinen romaani Aavikon tyttäret
Harri Nykäsen lattealta maistunut rikosromaani Leijonakuningas

Tein pitkästä aikaa (sitten viime viikon) kirjastoreissun, ja uudet kirjat odottavat. Toivon inspiroituvani kirjoista hyvinkin pian!