Sopii äidille! -tunniste

Stancun Miten sinua rakastinkaan ei ehkä
ole äitikategorian kirja, mutta keltainen väri
ja narsissivat muistuttavat kyllä äidistä.

En ole perheemme ainut lukija. Äitinikin pitää lukemisesta, isäkin lukee kausittain. Olen epäilemättä perinyt lukuinnostukseni vanhemmiltani, ja luonnollisesti olen hyvin kiitollinen siitä, että harrastustani on aina tuettu. Kun lapsena hokemalla hoin "Halluutko lukkee, halluutko lukkee" ja "Mikä tämän kirjan nimi on, mikä tämän kirjan nimi on?", äiti luki ja kertoi.. Kirjastoon pääsin, kun halusin. Makuuhuoneen lattialle sai aina levittää kirjat ja Nalle Puh -lehdet, jotta pieni lukija voisi arpoa, mistä aloittaisi (kinkkisissä kirjatilanteissa käytän enttententteniä toisinaan vieläkin).

Toisinaan äitini pyytää minulta lukusuosituksia. Tai no, oikeastaan aina, kun kyläilen kotonakotona, äiti jossakin vaiheessa hiipii huoneeseeni kysymään, onko minulla mitään luettavaa hänelle. Harvemmin - lukumakumme ovat niin erilaiset. Toisaalta en voi olla olematta imarreltu, kun minulta pyydetään suosituksia, ja otan suosittelukysymykset aina vakavasti (no, ehkä olen alisuorittanut äidin avustamisessa).

Jokin aika sitten naureskelin äidille, että ehkä minun pitäisi liittää suositeltaviksi katsomiini kirjoihin tunniste Sopii äidille. Juttu lähti vitsinä, mutta sittemmin aloin pitää ajatuksesta, ja äitikin halusi saada vinkkejä (mutta ei jaksa lukea koko blogiani).

Mutta mikä sitten sopii äidille? Äiti viitatkoon tässä vain yhteen yksilöön mutta luonnehtikoon samalla pehmeää, kevyttä lukumakua, jolle ovat tyypillisiä ainakin seuraaavat mieltymykset: 

• selkeästi merkityt vuorosanat (sitaatit/viivat)
• ei raakuuksia missään muodossa (Seppo Jokisistakin pompittava pahimmat kohdat yli)
• realistista arkipäivän kuvausta
• ei tapahdu mitään erikoista tai iljettävää
• maantieteellisen alueen tai kulttuurin tapojen kuvausta (raakuusaste huomioitava)
• romantiikkaa

Sopii äidille! -tunniste liittyy siis ennen kaikkea sellaisiin kirjoihin, joista oma äitini saattaisi ilahtua (tai jotka hänen olisi muuten vain syytä lukea), mutta luonnehtii samalla tietyntyyppistä pehmeää, helppolukuista ja mukavan mielen jättävää kirjallisuutta. Tämä tunnistepohtiminen on saanut minut miettimään muunkinlaisia mullistuksia tunniste- ja arviointimenetelmiini; saa nähdä, josko kesän aikana hion blogikäytänteitäni. Tällaiset blogiprojektit ovat oikeastaan aika mielenkiintoisia. Ajatus saa kuitenkin hautua vielä hetken aikaa. :)